Kivennavan Kirjavaisten sukuseura

Sipin Sanomat 2015

Sisällysluettelo

Puheenjohtajan palsta
Sukutapaaminen Hauholla
Sähköpostiosoitteet
Jäsenmaksu 2015
Kirjavaiset ja Pärssiset
Harrastukseni
Mietitään seuran tulevaisuutta
Perinteisesti Helatorstaina Karjalaan
Perinteiset Pihlaisten päivät
Härkäjoki
Sukukirja

Sipin Sanomista on myös nyt PDF-versio mm. helppoa tulostamista varten.

Puheenjohtajan palsta

Sukukirjalle jatkoa

Kivennavan Kirjavaisten sukuseurassa keskeisenä innoittajana on ollut ajatus sukukirjan toimittamisesta. Kirja ilmestyi toissa vuonna elokuussa. Saimme sukukirjan, jota on vähitellen suunniteltu seuran perustamisesta lähtien.

Toinen keskeinen Kivennavan Kirjavaisten tehtävä jatkuu kuten ennenkin. Sukuseura kutsuu kerran vuodessa jäseniään sukutapaamiseen. Täällä vaihdetaan kuulumisia ja kuunnellaan suvun kannalta keskeisiä asioita. Pidetään yhteyttä.

Moni tuntuu nyt miettivän, miltä seuran tulevaisuus näyttää. Kotoaan Pihlaisista seitsemän vuosikymmentä sitten lähteneitä ei enää montaa ole keskuudessamme. Jaksavatko enää saapua sukukokouksiin? Miten sukukokouksen merkitys välittyy eteenpäin uusille suku-polville?

Tässä Sipin Sanomien numerossa haastatellaan isoisää ja tyttärenpoikaa tämän kysy-myksen äärellä. Kolmannen polven evakon mieli on sukuseuraa kohden avoin. Hänen mielestään hänen ikäisensä voisivat hyvinkin ottaa kapulan vastaan. Paljon riippuu siitä, miten tämä heille tarjotaan.

Kun ilmestynyttä sukukirjaa selailee, huomaa väistämättä kuinka suppea joukko Kirjavaisia sukuseuran toiminnan piirissä on ollut. Monta porttia olisi avattavissa uusille jäsenille. Kunhan viesti vain saadaan perille.

Työ Kirjavaisten sukukirjan parissa ei myöskään ole vielä päättynyt. Jotta sukutaulujen tieto saatiin mahtumaan jouduttiin paljon jättämään kirjasta pois. Sukukirjan jatko-osaan on materiaalia, kunhan sitä seurassa ehditään työstämään.

Pihlaisten kyläseura ja ennen kaikkea Irma Vilkman on paikannut jo sukukirjan puutteita keräämällä parin vuoden aikana kaksi arvokasta kokoelmaa kuvia ja suvun muistoja Pihlaisista. Tätä työtä ei sukuseuran enää tarvitsisi tehdä, toki vastaavaa aineistoa on vielä julkaisematta.

Mutta sukukirjan jatko-osaa on pohdittu toisesta lähtökohdasta. Sukukirjan ensimmäinen osa kokosi Sipi Kirjavaisen jälkipolvia kansiensa väliin yli 12000 henkilöä. Nyt voitaisiin keskittyä erityisesti Kirjavaisten poikapolviin.

Kun esimerkiksi otetaan Sipistä lähtien kymmenes poikapolvi, heistä jälkeläisiä saaneet, saadaan 34 1800-luvulla elänyttä Kirjavaista. Tässä olisi toista tuhatta henkilöä, pääosin Kirjavaisia nimeltään. Heistä läheskään kaikki eivät ole lähtöisin Pihlaisissa, osa muualta Kannakselta ja Pietarista. Tämän jälkipolviaineiston tarkempi selvittely tuottaa tärkeää ja mielenkiintoista ajankuvaa. Sukutarinaa ainakin yhden kirjan verran.

Meillä on myös paljon aineistoa erilaisista teemoista. Kirjavaiset sisällissodassa, talvi-sodassa ja jatkosodassa. Kirjavaiset viranomaistehtävissä, taiteilijoina, käsityöammateissa, kunnallishal-linnossa… Kirjavaiset Pihlaisissa, Kauksamossa, Kurkelassa, Karvalassa ja kyläelämän muut-tuminen vuosisatojen aikana. Lahjoitusmaaolot, Isojako, Rajan sulkeu-tuminen… Kirjavaiset ja geneettinen sukututkimus.

Aiheita ja aineistoa olisi moneenkin kirjaan. Miten niin Kirjavaisilla on sukukirja jo toimitettu?

Pekka Kirjavainen
Sukuseuran hallituksen puheenjohtaja

Sukutapaaminen ja sukukokous Hauholla
Hauhontaustan Kivituvalla lauantaina 29.8.2015

Kivituvan osoite on Hauhontaustantie 645, 14700 Hauho.

Ilmoittautuminen 15.8.2015 mennessä:

Leila Kirjavainen, puh. 040 568 2777, sähköposti:

Tapani Kirjavainen, puh. 044 222 0241, sähköposti:

Osallistumismaksut (sis. aamukahvi + suolainen, lounas, kahvi+makea ja kokous)

aikuiset: 20 €

lapset: 0 € (alle 12-v)

jäsenmaksu: 10 € (jotka eivät ole pankin tai muuta kautta maksaneet)

Pankaa sana kiertämään, tämä lehti ja kutsu on lähetetty vain osoiterekisterissämme oleville. Kaikki Sipi Kirjavaisen jälkeläiset perheineen ovat itseoikeutettuja osallistumaan sukukokoukseemme.

Ohjelma lauantai 29.8.2015:

09:00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi. Vapaata keskustelua
10:00 Vuosikokous ja sääntömääräiset asiat
12:00 Lounas
13:00 Sukuseuran ohjelmaa
14:00 Kahvi. Vapaata yhdessäoloa
16:00 Päätössanat

Kellonajat ovat ohjeellisia.

Sukukirja on myynnissä päivän aikana. Hinta 30 €/kpl

Mikäli tarvitset kuljetusta Hauhon kirkonkylältä Kivituvalle, niin ilmoitathan siitä ilmoittautumisen yhteydessä. Kyyti järjestyy.

Ajo-ohje Kivituvalle:

Hauhontien ja Hauhontaustantien (hautausmaan) risteyksestä n. 6,5 km Hauhontaustaan päin. (entinen kivinavetta ihan tien vieressä vasemmalla puolen tietä)

Pälkäneentien ja Hauhontaustantien risteyksestä n. 10 km Hauhontaustaan päin. (rakennus ja Kivitupa teksti näkyy hyvissä ajoin suoraan edessä tien oikealla puolen).

Sähköpostiosoitteet

Keräämme jäsenluetteloomme jäsentemme sähköpostiosoitteita. Mikäli saat Sipin Sanomat sähköpostiisi, osoitteesi on tiedossa. Jos Sipin Sanomat tulee postiluukustasi tai jaetaan postilaatikkoosi, sähköpostiosoitettasi ei ole jäsenluettelossa. Ilmoita myös muiden perheenjäsentesi osoitteet, mikäli ovat jäseniä. Samaan osoitteeseen jaetaan vain yksi lehti postin välityksellä. Sähköinen versio lähetetään kaikille sähköpostiosoitteen antaneille.

Sähköpostiosoitteet voitte lähettää:

Vuoden 2015 jäsenmaksun suoritus

Edellinen vuosikokous päätti jäsenmaksun suuruudeksi 10€/vuosi aikuisjäseneltä ja alle 18 vuotiaan jäsenyys onkin ilmainen. Jäsenmaksu maksetaan Kivennavan Kirjavaisten Sukuseuran tilille, jonka tilinumero on 504104-225629 Osuuspankissa ( FI 62 5041 0420 0256 29 ) ja maksun eräpäivä on 17.07.2015, johon mennessä maksu tulisi tilille suorittaa.

Ilmoita maksun viestiosuudessa, keitä jäseniä maksu koskee ja heidän tarkka osoitteensa, tällöin voimme päivittää jäsenrekisterimme tiedot ajan tasalle.

Jos vuoden 2014 jäsenmaksu unohtui maksaa, voit hoitaa senkin (10€) samalla pankkiasioinnilla.

Toki voit maksaa jäsenmaksun myös paikan päällä sukutapaamisen yhteydessä.

Jos et ole vielä sukuseuramme jäsen, liittyä voit helposti suorittamalla em. jäsenmaksun ja antamalla tiedot itsestäsi viestiosuudessa tai ilmoittautumisesi yhteydessä tai sitten jollekin hallituksen jäsenelle.

Sukukirjan tietojen päivitys
Oletko huomannut puuttuvia henkilöitä sukukirjan tauluissa tai virheitä niissä?
Onko syntynyt uusia henkilöitä ja haluatko heidät näkyvän seuraavassa mahdollisessa julkaisussa tai päivitysversiossa?
Ota yhteyttä ja ilmoita tiedot:
tai

Kirjavaiset ja Pärssiset

Teksti: Pekka Kirjavainen

Sukuyhteyksiä voidaan selvittää myös perimän avulla. Tällä ei kuitenkaan voi korvata perinteistä sukututkimusta. Geneettisestä informaatiosta ei koosteta sukutauluja. Näin voi kuitenkin varmistella isälinjan paikkansa pitävyyttä. Ovatko kirkonkirjan tiedot esi-isistä oikeat?

Nyt näyttää siltä, että Kirjavaisten kohdalla ovat. Suvussamme on tehty nyt kaksi isälinjan eli Y-DNA selvitystä. Ne osoittavat vahvaa sukulaisuutta, perimä on meillä sen kaltainen, että voisi olettaa sukutaulujen pitävän paikkansa.

Isälinjaa tutkitaan

Vain miehillä isältä pojalle siirtyvässä geneettisessä aineistosta, Y-kromosomista, voidaan tutkia sukulaisuutta vertaamalla vakioituja kohtia. Näillä valituilla kohdilla ei ole mitään merkitystä perinnöllisten ominaisuuksien kanssa, ne ovat ikään kuin geenien hukkainformaatiota. Mutta niissä tapahtuu satunnaisesti mutaatiota muutaman sukupolven aikana. Siksi nämä kohdat ovat sukututkimuksen kannalta käyttökelpoisia. Osassa näitä markkereita mutaatiota tapahtuu enemmän, osassa vähemmän.

Johtopäätösten tekeminen ei silti ole yksinkertaista. Sukulaisuus voidaan todeta suorassa isälinjassa. Jos geneettiset erot ovat määrältään ja laadultaan sen kaltaisia, että lähisukulaisuus on mahdollinen, puhutaan osumasta.

Mutta loppu menee melkein arvailuksi. Vakioiduissa Y-kromosomin kohdissa eli markkereissa samanlaisten 2-6 emäksen muodostamien ryhmien toistojen lukumäärä voi lisääntyä tai vähentyä ja samassa kohdassa voi tapahtua myös toistensa vaikutukset kumoavia muutoksia. Satunnaisuus sotkee kaikkia yrityksiä tehdä yleispäteviä yleistyksiä.

Kahden annetun näytteen perusteella Kirjavaisista löytyy tähän hyvä esimerkki.

Kaksi sukuhaaraa vertailtu

Olen itse ostanut Y-DNA67 tutkimuksen vuosi sitten. Jari Kirjavainen teetti saman viime syksyllä. Tuo Y- DNA67 on melko laaja tutkimus, ei kaikenkattava, mutta vertailuaineistoa on erittäin hyvin johtopäätösten tekemiseen. Voidaan melko luotettavasti arvioida myös Kirjavaisten isäpolven mahdollisia lähisukuja.

Kirkonkirjojen mukaan yhteinen esi-isä minulla ja Jarilla on Pihlaisissa elänyt Tuomas Kirjavainen 1724- 1778. Välillämme on Jarilla seitsemän, minulla kahdeksan sukupolvea Tuomas Kirjavaiseen. Siis viisitoista isä-poika suhdetta, jokaisessa mahdollisuus Y-DNA:n muutoksiin.

Muutoksia on tapahtunut meissä tutkituissa markkereissa neljässä. Osoittavat vahvaa sukulaisuutta, mutta tulosten tulkinnassa on muita ongelmia.

Minun geneettiseen perimään on onnistunut luiskahtamaan mutaatio markkeriin DYS393. Tämän markkerin arvo on yleensä N-haploryhmään karjalaisnäytteissä 14, minun 13. Myös Jarilla se on 14. Ei ole muuten ongelma, mutta vähentää lähiosumia. Tekee lähisukujen etsimisen hieman hankalammaksi.

Jarin näytteessä on tässä suhteessa vähän suurempi ongelma. Hänen näytteessään markkerilla DYS481 on arvo 25. Minulla se on 20. Ongelma on siinä, että tutkimuslaitos ei pidä tätä poikkeamaa yhtenä mutaationa vaan viitenä erillisenä. Tästä syystä Jarille ei lähiosumia tule lainkaan ellei tätä markkeria jätetä ottamatta huomioon. Kumpikaan näyte ei siis ole kovin edustava kun lähdetään etsimään Kirjavaisten isälinjan lähisukuja.

Tuntuuko tämä hankalalta seurata? Käyttämistäni termeistä ja koko DNA-tutkimuksesta on olemassa hyvä selostus verkossa Ahti Kurrin kotisivuilla http://www.kurrinsuku.net/.

Sipin sukulainen löytyi Pärssisistä

Y-DNA selvittää vain isälinjan perimää. Muu sukulaisuus jää tässä huomioimatta. Siksi on aika mielenkiintoista, että Kirjavaisten tällä hetkellä isälinjassa lähimmän suvun sukunimi ei esiinnyt sukukirjassamme kertaakaan.

Sekä Jarille että minulle hyvin lähelle tulee eräs Pärssisten suvun näyte. Muitakin Pärssisiä löytyy vähän kauempaa. Pärssisten suvussa on tehty jo viisi Y-DNA selvitystä. Kaikki ne löytyvät sekä minun että Jarin osumista, mutta yksi on kovin lähellä.

Näytteen antaja on ilmoittanut kaukaisimmaksi tiedossaan olevaksi esi-isäkseen Heikki Yrjönpoika Pärssisen, joka 1600 ja 1700-lukujen taitteessa on elänyt Pyhäjärvellä Kahvenitsan kylässä, Pohjois- Kannaksella lähellä Laatokan rantoja.

Pärssiset ovat kansoittaneet Kahvenitsaa vähän samalla tavalla kuin Kirjavaiset Pihlaista. Yli puolet kylästä Pärssisiä. Pärssisten sukuseurassa arvellaan suvun saapuneen Pyhäjärvelle Muolaasta.

Muolaan vuoden 1603 maakirjassa mainitaan kaksi Pärssistä. Antti Pärssinen oli knaappi, siis ratsumiehen sotaväkeen kustantava talollinen. Mikko Pärssinen mainitaan myös, mutta hänen kohdallaan on merkitä Rymbde - karannut.

Kymmenen vuotta myöhemmin maaveroa maksoi Pyhäjärven Laatokan rantamilla Kahvenitsan kylään saapunut ja sinne asettunut Mikko Pärssinen. Karkaaminen Muolaan Pärssilästä ja asettuminen Pyhäjärven Kahvenitsaan ajoittuvat niin, että kyseessä saattaa olla sama henkilö. Pärssisten sukuseura pitää asiaa varmana.

Sipi Kirjavaisella Uudellakirkolta ja Heikki Yrjönpoika Pärssisellä Pyhäjärveltä on ollut yhteinen esi-isä. Sukupolvissa hyvin lähellä, mutta kuka ja missä? Muolaassa vai jossain muualla? DNA -tutkimus ei kysymyksiin vastaa. Sen avulla ei tehdä sukutauluja, mutta päästään silti näkemään sukulaisuuksia syvemmältä mihin kirjalliset tiedot yltävät.

Karjalaiset sukujuurista valmistuu nyt kiihtyvällä vauhdilla yhä enemmän geenitutkimuksia. Meillä on jo Karjala-DNA projekti. Varmasti tulee näkyviin muitakin Kirjavaisten lähisukuja. Hyvällä onnella näitä yhteyksiä pystytään arvioimaan myös kirjallisten lähteiden pohjalta. Kuva Sipin taustasta tarkentuu. Kirjavaisten sukua on muitakin kuin kivennapalaisia. Kuinka lähellä Muolaan Kirjavaiset ovat Uudeltakirkolta lähtöisin olevia Kivennavan Kirjavaisia? Kuinka lähellä he ovat Pärssisiä? Yhdistääkö Suistamon Kirjavaisia ja Kivennavan Kirjavaisia mikään muu kuin sukunimi? Näihin kysymyksiin löytyy vastaus perimästä.

Harrastukseni

Teksti: Anna Kirjavainen

Valokuva: Nikke Puskala

Baletti, jazz, hiphop, dancehall, voguing, nykytanssi, house, salsa... Tässä osa lajeista, johon olen päässyt viime vuosina tutustumaan. Tanssi on upea laji, joka kuuluu kaikille sukupuoleen, ikään, varallisuuteen tai taustaan katsomatta. Tämä on harrastuksessani upeinta.

Olen Anna Kirjavainen, pian 22-vuotias markkinointiviestinnän opiskelija. Pappani Lauri Kirjavainen syntyi Kivennavan Pihlaisissa vuonna 1930. Alunperin olen kotoisin Hämeenlinnasta, mutta opiskelujen myötä olen siirtynyt Helsinkiin.

Aloitin tanssin aktiivisen harrastamisen seitsemisen vuotta sitten. Sain ensimmäisen työpaikkani Hämeenlinnan Tanssi- ja Liikuntakeskuksen asiakaspalvelijana, joka oli samalla todellinen sukellus tanssin maailmaan. Muutaman muun työpaikkakokeilun jälkeen päädyin taas tanssin pariin töihin ja helmikuussa 2014 aloitin Suomen Tanssitarvikkeella myyjänä ja markkinointivastaavana. Työni on ollut haastavaa mutta erittäin opettavaista -oletteko esimerkiksi ikinä kuulleet romanitanssista tai afrikkalaisesta azonto - tanssista? Tanssissa minua kiehtoo luovuuden, rankan treenin ja kehonkielen yhdistäminen. Työni myötä olen huomannut, että tanssi myös yhdistää ihmisiä uskomattomalla tavalla.

Hurahdin muutama vuosi sitten kuntosaliharjoitteluun, jota teen neljä kertaa viikossa tanssitreenien lisäksi. Kirjoitan myös yritysblogia kuntosali- ja hyvinvointikeskus Fressille, joka löytyy osoitteesta byanna.fressi.fi. Moni asia elämässäni linkittyy tanssiin ja monipuoliseen urheiluun, josta olen valtavan kiitollinen.

Mielestäni tanssi on yksi upeimmista itseilmaisun muodoista, jonka kautta ajatukset ja tunteet muutetaan liikekieleksi. Vaikka suomalaiset ovat tyypillisesti hieman ujoja lähtemään tanssitunneille tai -lavoille, suosittelen kaikkia kokeilemaan -voin taata, että tanssilajien kirjosta jokaiselle löytyy jotakin.

Mietitään seuran tulevaisuutta

Teksti ja kuvat: Pekka Kirjavainen

Viime vuoden Kirjavaisten sukutapaamisessa Hauholla Kivennavan Kihuissa osanottajat pohtivat sukuseuran kehittämistä. Tuossa ryhmätyössä sukuseuran tavoitteeksi ja toiminnan suunnaksi annettiin:

Nuorta väkeä pitää saada enemmän mukaan, koska nyt keski-ikä kasvaa koko ajan. Toisaalta suku alkaa kiinnostamaan ihmisiä vasta yli 40-kymppisenä, mutta jatkuvuus on turvattava.
Tapaamisissa enemmän toimintaa lapsiperheille, jolloin osallistuja-määrää saadaan lisättyä.
Tiedottamista on parannettava. On kerrottava henkilöistä ja tuotava esille historiaa.
Sähköpostiosoitteiden keruuta jatkettava.
Nykyisten aktiivien pitää värvätä lähisukuaan mukaan.
Sähköpostiosoitteisto kerättävä myös jäsenistön ulkopuolisille Sipin jälkeläisille. Erillinen rekisteri näistä.

Mihin tarvitsemme sukuseuraa?

Ryhmätyöt ovat yhteinen toiveiden tynnyri, mutta nyt kysytään vielä parilta jäseneltä.

Reino Kirjavainen on ollut sukuseuran tapahtumissa mukana perustamisesta lähtien. Reino on syntynyt Pihlaisissa vuonna 1935. Hän on siis vanhimpia sukuseuran jäseniä. Hän on kirjoittanut omaelämäkertaa ja muistelmia sekä Pihlaisten että Sappeen kylien tapahtumista jo seitsemän painetun kirjan verran. Kirjat hän on omakustanteina jakanut sukulaisille ja tutuille.

Reino tiedetään myös pystyvänä kuvantekijänä. Tauluja on omintakeisella tyylillä valmistunut parisensataa ja niistä hän on teettänyt postikortteja. Taulut ovat kiertäneet useissa näyttelyissä.

Kun Reino Kirjavaiselta kysytään, mihin sukuseuraa tarvitaan, hän painottaa vanhojen perinteiden ja perinnetietojen vaalimisen tärkeyttä. Oman innostuksen kuvantekemiseen ja kirjoittamiseen hän kertoo saaneensa sukuseuran kokouksista, erityisesti kuunneltuaan Kalevi Hyytiää.

Kohta ei ole jäljellä enää Kivennavalla syntyneitä ja ollaan kerättyjen ja talteen pantujen aineistojen varassa.

Reino epäilee nuorison kiinnostumista

Reino Kirjavainen tunnetaan suvussa aktiivisena tekstinikkarina ja kuvantekijänä, itseopineena sellaisena.

Sukuseuran toiminnan jatkuminen uusien sukupolvien osalta huolestuttaa. Nuoriso näyttää olevan etupäässä netissä. Miten ne saisi innostumaan sukuseurasta? Nettiin näyttävät liittyvän myös muut harrastukset. Ei niitä mitenkään sieltä saa pois. Mikä sukuseurassa voisi olla niin mielenkiintoista?

Kirjavaiset voisivat kuitenkin pitää yhtä. Vähän samanlaisia piirteitä Reino kokee Kirjavaisissa olevan. Aika moni on vähän äkkipikainen, eikä kovin helposti periksi antava. Yhteistyö on heille joskus vaikeaa. Mutta pystyvää porukkaa. Paljon on sitkeitä yrittäjiä kuten oli Ant-setäkin aikoinaan.

Tyttärenpoika on toista mieltä

Suomessa on nykyisin lähes ennennäkemätön määrä panimoita, yhteensä reilusti yli 50. MiLa Brewi:ssä ollaan siis ajan hermoilla. Lauri Korhosella on monta rautaa tulessa, mutta sukuseurankin toiminnalle olisi aikaa, kunhan sisältö olisi kiinnostavaa.

Lauri Korhonen on Reinon tyttärenpoika, Kirjavaisia äidin puolelta. Paljasjalkainen helsinkiläinen ja Kirjavaisten sukuseuran jäsen työskentelee arkisin konsultoinnin parissa.

Kun isoisä Reino puhui yrittämisestä niin esimerkkiä hänen ei tarvitse kaukaa hakea. Lauri Korhonen on pannut juuri kaverinsa kanssa pienpanimon pyörimään. Kaiken byrokratian ja lupaviidakon läpäistyään MiLa Brew on toiminut vasta kuukauden päivät. Tavoitteena nyt alkuun on 20 000 litran vuosituotanto.

Ensimmäinen olut on Vallila Amber, jota saa muutamasta helsinkiläisestä olutravintolasta. Myös nettimyyntiä virolaisen verkkokaupan kautta on harkinnassa.

Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan panimon tuotantoa voidaan laajentaa. Hyvällä tuurilla tästä saattaa vielä kehkeytyä Laurille päätyö. Nyt pienpanimon arkea pyörittää hänen kollegansa, joka työskentelee yrityksessä täyspäiväisesti.

Ensimmäinen MiLa Brew olut on Vallila Amber, pintahiivaolut suomalaisilla maltailla ja amerikkalaisilla humalilla pantuna. Panimo sijaitsee siis Helsingin Vallilassa. Reseptiä viilataan vielä toiseen olueen, josta tehdään Pale Ale. Tästä tulee ensimmäistä olutta miedompi, ruokakauppoihin sopiva.

Sukuseura voisi kehittyä verkostoksi

Mitä Lauri Korhonen ajattelee Kirjavaisten sukuseurasta? Mukana hän haluaa olla, vaikka ei pystykään tällä hetkellä ottamaan toiminnassa aktiivisempaa roolia. Lauri on kuitenkin kiinnostuneena lähdössä Sipin jalanjäljille elokuussa.

Hyvässä sukuseuratoiminnassa pitäisi hänen mielestään olla nuorten aikuisten kaipaamaa sisältöä, jossa merkityksellistä voisi olla henkilösuhteiden luominen ja ylläpito. Lauri näkee, että nuorten kohdalla pätevät eri asiat; karjalaisuus ja yhteinen identiteetti ovat luonnostaan jääneet etäisemmiksi.

Juuret toki kiinnostavat, perinteillä on arvoa, mutta nykyhetkellä on todennäköisesti hänen ikäiselleen suurempi merkitys. Sukupuun ympärille pitäisi tuoda myös näkökulmaa siitä, mitä ihmiset tekevät nykyisin.

Verkostoituminen on muotisana, mutta sillä on merkitystä ja sukuseurassakin siihen voisi olla mahdollisuuksia. Hajallaan asuvat karjalaiset voisivat hyödyntää tätä myös kolmannen polven evakkoinakin.

Miten verkosto luodaan?

Jäsenistön mielenkiinnon herättäminen ei ole helppoa. Vielä vaikeampaa on saada kiinnostumaan ne, jotka eivät ole jäseniä. Sähköposti on kätevä, mutta ei nykyisin enää tehokkain väline. Puhelinkin on parempi tai ehkä kirjeposti. Tähän voitaisiin myöhemmin yhdistää myös uudemmat viestinnän välineet, kuten sosiaalinen media (Facebook) ja mobiilipuoli (esim. whatsapp-ryhmät). Etenkin Facebookia kannattaisi harkita: peitto ainakin alle 40-vuotiaissa lähentelee sataa, Ja keski-ikäisetkin ovat palvelun jo löytäneet.

Yhteydenotot vaativat työtä, mutta se työ kannattaa. Soittamalla löytyy varmasti riittävästi kiinnostuneita kunhan ensin mietitään mitä tarjotaan. Sisällöllä on suuri merkitys jäsenten rekrytoinnissa.

Illallistapaaminen pääkaupunkiseudulla

Eniten Lauri kaipaisi sukuseuralta illallistapaamista mieluummin Helsingissä. Tilaisuus jossa tarjotaan tietoa, esitellään jotain teemaa tai asiaa, mutta ennen kaikkea keskustellaan ihmisten kanssa.

Sukuseura perustuu tiettyyn yhteenkuuluvuuteen johon on mahdollisuus liittää samanhenkisyys. Ylioppilaskuntatoiminnasta voisi ammentaa ideoita myös sukuseuraan. Ei sen tarvitse olla intensiivistä kunhan on säännöllistä. Esimerkiksi kerran vuodessa järjestetty yhteinen illanvietto riittäisi jo hyvin.

Mitä mieltä sinä olet?

Mitä mieltä sinä olet Kivennavan Kirjavaisista? Mitkä ovat sinun toiveesi ja ideasi hyvin toimivasta sukuseurasta. Meillä on jo sukukirja, mikä on seuran seuraava tavoite? Mihin sukuseuraa tarvitaan? Keskustelu tästä kysymyksestä jatkuu.

Perinteisesti Helatorstaina Karjalaan

Kivennavan Pihlaisten kyläseura on vaalinut perinnettä käydä joka kevät Karjalassa, pääkohteena Pihlaisten kylä Kivennavalla. Tänä keväänä matka toteutui 14.-16.5.2015. Lähtöpäiväksi sattui juuri perinteinen matkapäivä Helatorstai. Matkanjohtajana toimi kyläseuran puheenjohtaja Jorma Kirjavainen Janakkalasta ja kuljettajana liikennöitsijä Matti Mikkola Ypäjältä. Matkalle osallistui 25 henkilöä, joista suurimman osan juuret ovat Pihlaisissa.

Matkareitti kulki Turengin, Hämeenlinnan, Hauhon ja Tuuloksen kautta Lahteen ja edelleen kohti Vaalimaan raja-asemaa. Tulleista selvisimme kohtuullisessa ajassa ja Viipuriin saavuimme jo ennen puolta päivää. Viipurissa nousimme Tervaniemen näköalapaikalle, jossa saimme kuulla Tervaniemen patsaan jalustan historian, ja sille pystytettyjen patsaiden seikkailuista ja kohtaloista. Suomen Leijonan jalustalla seisoo nyt Pietari Suuren patsas. Ihailimme myös Viipurin linnan uljasta näkymää ja tornia, jonka näköalatasanteelle tulisimme kiipeämään paluumatkallamme. Pysähdyimme myös Pietarin–Paavalin kirkon, vuodelta 1799, kirkkopihalla, ja pistäydyimme kirkossa. Kirkkopuistossa muistuttaa nyt Mikael Agricolan osittain alkuperäinen patsas tuhotusta Viipurin uudesta tuomiokirkosta. Kirkkopihan suihkualtaassa vilvoitteli toinen venäläisten tuhoaman Viipurin aseman raunioista ”karanneista” graniittikarhuista.

Viipurista matka jatkui kohti Summan taistelualueita. Siellä mm. poikkesimme ja hiljennyimme Kalvolan miesten tuhon muistomerkillä. Uudellakirkolla ihailimme Vammeljoen maisemia. Näille maisemillehan on paikallistettu Kirjavaisen suvun esi -isän, Sipi Kirjavaisen, askeleet. Sipin jalanjälkiä seurailimme myös poikkeamalla Kirjavalan kylässä ja matkatessamme yhdystietä Sykiälän kautta Kuuterselälle. Pysähdyimme Kuuterselän taistelujen muistomerkillä, joka on pystytetty jatkosodan tapahtumien muistoksi.

Terijoella ihailimme aluksi Suomenlahden rantamaisemia ja poikkesimme Terijoen keskustan upealla puistobulevardilla auringon paistaessa, mutta kovan tuulen tuivertaessa. Kävimme kreikkalaiskatollisessa kirkossa, luterilaisessa kirkossa ja totesimme, että entistä Upseerikasinoa on ryhdytty kunnostamaan. Majoituimme hotelli Geliokseen ja illalla päivällisen jälkeen kävelimme, niin kuin tavaksi jo on tullut, vielä Tyrisevän kivilaiturille.

Ja seuraavana päivänä olikin ”Pihlaisten päivän” vuoro. Sääennustus piti paikkaansa ja lähtiessämme Terijoelta kohti Kivennapaa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pihlaisiin saapuminen on aina jännittävä hetki. Kaikki oli kuin ennenkin. Pihlaisten puomi oli tiukasti lukossa ja sitä edelleen vartioidaan, mutta tuttu porttivahti tunnisti meidät jo keltaisesta bussistamme ja hymyssä suin toivotti Jormalle meidät kaikki tervetulleiksi.

Kyläkävelylle olimme jakautuneet ryhmiin, joissa oli paikat tunteva vetäjä. Aura Kukkonen oli joukostamme ainoa, jolla on selvät muistikuvat Pihlaisten taloista. Auran opastuksella selvisi niin raittiusseuran talon sijainti, kansakoulun paikka kuin myös monen talon kivijalka tai sijaintikin.

Mm. Eila ja Tenho Kirjavaisen Ritva-tytär sai nähdä kaikki sukunsa asuinsijat Pihlaisissa. Matkassa oli mukana viisi Nokkosen suvun jälkeläistä, ja he suuntasivat kulkunsa Nokkosen mäelle. Jorman opastuksella kuljimme ohjussiiloille ja edelleen Pekkolanmäen, kirkkokiven, Alamattilan maiden, Ojalan talon kivijalan, Sätiojan ja Mäkeläisten paikan kautta Murtosenmäelle.

Murtosenmäellä pensaat rehoittavat ja ovat valtaamassa entisen polku-uran kokonaan. Silti paikallistimme ja merkkasimme Hioppilan saunan luhistuneen kiukaan vieläkin puolillaan kiuaskiviä viimeisen saunomisen jäljiltä. Lisäksi löysimme jälleen Hioppilan talon molempien uunien rauniot ja osan kivisokkelia.

Pihlaisten valkovuokot olivat kauneimmillaan, mutta tuomi oli vielä tiukasti nupuillaan. Vierumäen polkua autolle palatessamme tapasimme kerrostalojen kasvimailla nykyasukkaita kevätpuuhissaan. Tervehdystemme jälkeen mm. Galina-niminen venäläisrouva kertoi innoissaan meille kevätpuuhistaan, jo tehdyistä istutuksistaan sekä palstalle rakennettavasta pienestä datsasta, jonka kaivetut perustuskuopat meidän piti käydä katsomassa ja tarkastamassa sekä ihailemassa jo edellisvuonna istutettua omenapuutakin.

Oli tullut aika juoda kuljettaja-Matin keittämät, maistuvat kenttäkahvit, ottaa yhteiskuva ja laulaa kolme laulua: Karjalaisten laulu, Kevät Karjalassa ja reipas ralli: Karjalan pitäjät.

Vielä poikkesimme Polviselän Tattiportille kurkkaamassa entistä koulun paikkaa sekä Kukkosen talon paikkaa. Tämä pihapiiri on säilynyt entisellään, vaikkakin rakennukset ovat venäläisten rakentamia. Seuraavana oli vuorossa Kivennavan kirkonkylä, joka on kehittynyt kauppapalveluiltaan ja uutta rakennuskantaa on noussut huomattavat määrät. Kirkonmäellä vanhaa vesitornia puretaan parhaillaan.

Ikuisuuden portilla kajautimme myös Karjalaisten laulun ja Karjalan kunnailla. Laulumme joka paikassa sujuivat erinomaisesti Nokkosen kvintetin johdolla. Nämä mukavat musiikkimiehet viihdyttivät meitä myös bussimatkojen aikana lauluillaan.

Matka jatkui Viipuriin, jossa majoituimme entiseen Knut Posseen eli nykyiseen hotelli Viipuriin. Kolmen ruokalajin maistuva illallisemme sisälsi alkusalaatin, borskeiton, porsaspihvin lisukkeineen sekä kahvin ja leivonnaisen.

Aamulla ennen Viipurin linnaan menoa ja torniin nousua oli vuorossa Jorman opastama kävelykierros läpi vanhan kaupungin keskeisimpien nähtävyyksien kautta Pantsarlahden bastionille, Taidemuseolle. Kävelyretkellämme saimme nähdä niin sodan tuhoja, joista osa on aivan sellaisenaan kuin olivat pommitusten jäljiltä, kuin myös keskeisimmät historialliset kohteet tässä Linnoituksen kaupunginosassa.

Linnan tornin näköalatasanteelle päästäkseen on noustava 239 porrasta. Kiipeäminen kannatti, sillä Viipuri on tornista katsottuna kaunis ja värikäs kaupunki ympäröivine vesineen. Vielä oli ohjelmassa tuliaisostosten tekeminen ja monta luutaa ja muuta perinteistä tavaraa lähti koti- Suomeen niin arkiseen käyttöön kuin muistoksikin matkalta.

Kotimatkan aikana jokseenkin kaikki mukana olleet ilmoittivat halukkuudestaan lähteä kevään2016 matkalle, jos sellainen järjestyy. Koska matkalaisilla oli runsasta kiinnostusta kevään 2016 matkaan, lupasi Jorma valmistella matkaa. Alustavasti tulevaan matkaan meno- ja tulopäivien lisäksi sisältyisi sekä ”päivä Pihlaisissa” että ”päivä Pietarissa” osiot, siis neljä matkapäivää. Matkan alustava ajankohta on 9.-12.6.2016. Matkasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua puheenjohtajalle, Jorma Kirjavaiselle 050-4967510 tai jorma.kirjavainen@gmail.com, ja paikat varataan ilmoittautumisen järjestyksessä.

”Oi kallis Karjala, vaik ́ on heimos hajalla, unhoita ei se sua milloinkaan.”

Matkaterveisin
Irma Vilkman

Pihlaisissa 15.5.2015

Matkakuvia kevään 2015 Karjalan matkalta

Viipurin Tervaniemessä:
Nokkosen sukua vas. Matti Nykänen, Mikko Nykänen, Jorma Kirjavainen, Kari Vertanen, Juhani Kirjavainen.

Terijoen rantabulevardilla:
Ritva ja Heimo Kukkamaa.

Pihalaisissa Murtosenmäellä:
Jorma Kirjavainen ja Irma Vilkman.

Pihlaisissa Murtosenmäeällä:
Merja ja Markku Ojanen ja Hioppilan luhistunut saunan kiuas

Polviselän Tattiportilla:
vas. Heli Kukkonen, Aura Kukkonen, Tuula ja Heikki Ventola.s

”Nokkosen kvintetti” johtaa laulua Pihlaisissa.

Viipurin linnan tornissa:
Jyrki Tammisalo, Aura Kukkonen ja Merja Ojanen.

Muistoja Pihlaisista

Äitienpäiväjuhla Pihlaisten kansakoululla 1932.

Perinteiset Pihlaisten päivät

Perinteiset Pihlaisten päivät pidetään Hauholla sunnuntaina 26.7.2015

Klo 10.00 Jumalanpalvelus Hauhon kirkossa

Klo 11.30 alkaen ohjelmaa seurakuntatalossa

Myynnissä julkaisuja:

Muistoja Pihlaisista ja evakosta 15€/kpl
Kuvamuistoja Pihlaisista ja pihlaislaisista 15€/kpl
Pihlaisten pöytälippuja vielä jokunen jäljellä 25€/kpl

Härkäjoki

Teksti: Reino Kirjavainen (Kuultua, nähtyä, menneitä kerraten, muistellen)

Pihlaistenkylän kohdalla härkäjoki oli ennen ollut matalana järvenä, joka maan kohoamisen ja sitten myöhemmin ruoppaamisen takia hävinnyt.

Alkaako Härkäjoki Vuottaalta ja päättyy Muolaan kirkkojärveen?

Matkanvarrella siihen yhtyi monta sivuojaa.

Pihlaisten kohdalla Pienristin oja, Sätioja, Pihlaisten oja ja Vuotjärveltä tuleva joki.(kalajoki) Ehkä muitakin ojia siihen yhtyi, en minä kuitenkaan muista muita.

Juonhirrensillan, Tammen ja ylempänä oleva saha ja mylly jotenkin minun muistissa.

Joki oli mutkikas, jossa oli syvänteitä mutkissa ja kyllä siinä vesi virtasi kovaa.

Uimassa kävimme Juonhirrensillan alapuolella ”vonkassa” silloin asemasodan aikaan.

Alamattilasta kun lähdettiin ensimmäisenä tuli Sätioja ja Satikangas. Sitten kääntyi Murtosenmäelle tie, menimme Pekomatille päin urheilukentän ohi vasemmalta. Jostain sitten kääntyi vasemmalle Holman hyppyrimäelle tie.

Urheilukentästä on jäänyt mieleeni, oliko 2 päivää ennen, kuin lähdettiin sotaa karkuun ryssän lentokoneet. Olimme kentällä poikasakin kanssa, kun taivaalle, kentän yläpuolelle saapui paljon lentokoneita. Me menimme metsään piiloon, eivät kuitenkaan ampuneet meitä. Aikansa kiersivät ja sitten hävisivät. Satikankaalla oli nuorten leiki ja keinupaikka.

Vieressä Rapamäen aukiolla kokkopaikka, olen kuullut että tätini Rantakylästä olisi käynyt myymässä piirakoita juhlien aikana siellä.

Tätini Hanna Moisander oli sittemmin Lahdessa torikauppiaana vuosikymmeniä.

Rantakylään meni ratastie, me menimme sillalle asti ja alapuolelle uimaan.

Sillan alapuolella oli joessa semmoinen levennys jonka virta oli mutkan takia syövyttänyt hyvin syväksi ”vonkaksi.” Siihen minä meinasin hukkua, kun en osannut uida. Virta veti minut syvennykseen, pääsin kuitenkin viimeisillä voimilla pohjaa pitkin alavirtaa, joka oli matalampi, siitä olivat sitten nostaneet minut pois.. Olin kuitenkin vetänyt vettä keuhkoihin niin paljon, että kesti kauan ennen kuin aloin virota siitä.

Tie nousi sillalta Kukonmäkeen ja siitä Rantakylään.

Ehkä tähän yritän muistella isän tädin Marin kertomaa (tosi) kertomusta.

Pihlaisissa oli paljon kyykäärmeitä, niin tästä sillanpielestä oli käärme lähtenyt takaa ajamaan ratsastajaa, oli ollut ryssäläinen.

Käärme oli laittanut itsensä kiepille ja siitä ponkaissut ja taas tehnyt saman loikan hevosen lavoille. Siitäkö hevonen oli alkanut nelistämään mäkeä ylös. Käärme oli kuitenkin laittanut itsensä kiepille ja ponkaissut taas hevosen lavoille, sitä oli tapahtunut monta kertaa, ei ollut kuitenkaan ehtinyt pistämään ryssää. Mäen päällä oli sitten ratsastaja päässyt pakenemaan käärmettä.

Muistelen että joskus menimme sitä kautta tädilleni Moisanderille Rantakylään, useammin menimme Tammen kautta suoraan heille.

Heistä on jäänyt mieleeni kun kanat olivat kuusen oksilla yötä vaikka oli jo talvea? Härkäjokea ylöspäin oli Holman mäki, muistelen että alamäki tuli joelle asti. Joki teki mutkan niin, että joen sivua pitkin meni alamäen jälkeen latu. Veljeni Raimo laski siitä hyppyrimäestä, minua eivät laskeneet siitä hyppäämään. Alamäestä laskin muistelen että kaaduin siinäkin.

Kesällä joskus olin Juossedän Aunen ja Liisan kanssa paimentamassa lehmiä mäen alarinteellä. Mäkeläisen Vilho ja Eero olivat kerran ongella, olin heidän kanssaan. He saivat ahvenia, minun onkea eivät kalat oikein syöneet.

Härkäjokeen tuleva sivuoja Pienristinoja, se oli padottu, jossa oli Mylly- Matin saha mylly ja pärehöylä. Turpiini oli asennettu jokeen, joten padon veden säännösteleminen oli tärkeätä.

Voimaa riitti vain yhden koneen pyörittämiseen kerralla.

Härkäjokea ylöspäin oli Sahasilta ja Ilosen saha ja Mylly.

Padosta johtuen oli uittoränni josta uitettiin tukit alavirtaan. Alempana oli käytetty merkkilippua uiton parantamiseksi. Lippu oli pitkässä salossa, jota heilutettiin jotenkin silloin kun tukit kasaantuivat jokeen. Kirjavaisen Olavi ja Kyllikki kertoivat että olivat pienenä myymässä pullia Ilosen sahan tykönä tukin uittajille. Rahaakin olivat saaneet, olivat tulomatkalla hukanneet, kun olivat jostain löytäneet punaista hiekkaa ja sitä ottaneet käsiinsä samalla rahat pudonneet. Rahan määrää eivät enää muistaneet.

Tukin uittajina oli ainakin Ahlström Oy Pölläkkälästä, jonne tukit uitettiin.

Uittomiehet saivat jonkin aikaa töitä Härkäjoesta tukin uitosta. Uitot päättyivät 30 luvun alussa.

Kirkkojärven ja Punnusjärven vedenpintaa laskettiin 1920- ja 1930-luvulla Muolaan puolella kun ruopattiin Kannilanjoki ja Punnusjoki, vesi aleni paljon. Härkäjoki joka sai alkunsa Valkjärven ja Kivennavan rajoilta. Lisäksi siihen vesi tuli vielä Vuotjärvestä, Pihlaisten ojasta.

Härkäjoen oikaisu ja kaivuutyöt tehtiin vuosina 1930 – 1936

Pihlaisissa pelto lisääntyi yli 100 hehtaarilla.

Sikanen Pietari ”Ukko”oli ollut mestarina joka oli teettänyt kaivuu työt. Hänestä oli kerrottu, että oli karski ja kovan ”huutamaan”, ääni oli kuulunut kauaksi.

Vesi oli padottu ainakin Vuotjärvelle menevän joen kohdalle, että vesi virtasi järvelle päin, että alaspäin oli parempia kaivaa jokea.

Ennen ruoppausta oli vesi tulvinut isolla alueella niityillä. Pimeänä aikoina olivat kyläläiset tuulastaneet kaloja. Oli paljon tulisoihtuja näkynyt niityllä.

Siihen aikaan kaivaminen tehtiin käsin lapiolla, se vaati paljon miesvoimaa.

Minulla ei ole tietoa oliko Pihlaisista miehiä kaivamassa montakin. Suurin osa kaivajista oli ilmeisesti Muolaasta, kun sieltä päin se oli alkanut koskien alentamisella. Vesi padottiin määrätyllä matkalla kerrallaan ja pyrittiin ohjaamaan sivuitse alaspäin. Lapiolla kaivaen ei kaivaminen onnistunut, jos vettä oli paljon. Kuulluista ”rivoista” juntta lauluista päätellen patoamisessa oli paalutettu puita pystyyn että saatiin kestävä pato?

Pukit ja niiden päällä kärräyslankut, joita myöten maa kärrättiin pois.

Pinnalla lapiolla heitettiin maa suoraan kärryihin. Kun kaivettiin syvemmälle, oli apulava, johon heitettiin maa ensin, ja siitä sitten heitettiin kärryihin. Kärrärin oli aina pidettävä kärreistä kiinni että ei päässeet putoamaan alas lapiomiehen päälle. Kerran oli kuitenkin päässyt putoamaan, sillä seurauksella että lapio mies oli kuollut.

Tässä tulee mieleen vuodet 1946 kun asuimme Hauholla Heinäkankaalla.

Lahomaalla, Karutassa kaivettiin valtaojaa. Se oli sitä aikaa kun siirto karjalaisille raivattiin uusia peltoja. Silloin ojan ylitse olivat lankut, joita pitkin kottikärryillä maat kärrättiin pois.

Isäni ja Murtosen Paavo olivat parina kaivamassa siellä ojaa. Lapioissa oli toinenkin kahva, varren alapäässä se helpotti kaivamista, muistelen.

Tästä tulee mieleeni, että hekin olivat kaivamassa Härkäjokea silloin, kun sitä kaivettiin? Heillä taisi olla vielä yhteinen ”vapaa-ajan” ongelma mikä seurasi heitä melkein elämänsä loppuun asti?

Ennen niittyaluetta joki virtasi jyrkkien mäkien välissä, sen takia aluetta kutsuttiin ”pikku Sveitsiksi” Niittyalueella oli erinimisiä alueita. Sahaniityt, Mustijärven niityt, vieressä Mustijärvi, Arkkuniitty, Esniitty, Alasniityt, Lepikko, Siltasen niityt, Suuret niityt, Sormulan ja Perkiön niityt.

Härkäjoki oli peltojen kohdalla kaivettu niin, että se meni melko suoraan, olivatko Alamattilan pellotkin joelle asti. Muistan kun oltiin aika lähellä jokea heinässä. Niitämisen jälkeen käänneltiin haravalla heinät karheella, että paremmin kuivaisi. Sitten laitoimme semmoisiin kasoihin kuivumaan, oliko latoa, mieleeni on jäänyt kun kannoimme sapilailla heinät haasiolle.

Se on jäänyt mieleeni kun pellolla kuului ääniä ”kilktusta” kun taottiin viikatteita ja luiskalla hiottiin molemmin puoli terää, että kuului kalkatus.

Tammen kohdalla oli tukit joen ylitse, niillä main lapset kävivät uimassa. Minä en muista että olisin siinä käynyt uimassa. (siitä en ole varma onko nykyinen silta samalla paikalla.)

Isän ja äidin kylämatka Rantakylään, Moisanderille, Härkäjoen ylitse. Matka jatkui suoraan joen ylitse tukkia myöten, Rantakylään, 30 luvun alkupuolella, syksyllä. Äiti oli leiponut pul laa ja tietenkin kylään Moisanderille, isän siskolle Hannalle. Isä oli ensi vienyt eväät joen ylitse ja sitten sanonut äidille että et liiku kun otti hänet selkäänsä. Äiti oli kuitenkin liikahtanut kun olivat keskellä virtaa, niin olivat pudonneet jokeen syksyiseen kylmään veteen.

Mäkeläisen Antti oli Eeron kanssa ollut ongella, kun isä oli heiltä kysynyt, Siiriä äitiäni Antti oli vain nauranut ja viitannut alaspäin. Oli onkinut lakin ei muuta. Äitihän ei koskaan oppinut uimaan, niin että oli tosi kysymyksessä siinä putoamisessa.

Jokea alaspäin mentäessä siihen yhtyi Vuotjärveltä tuleva joki Kalajoki. Sielläkin olimme ongella, muistelen, se oli matala leveä joki. Kävelimme useasti joenpohjaa pitkin melkein Vuotjärvelle asti. Kävely loppui siihen, kun kerran näimme ”jouhimadon” luikertelevan meidän jaloissa.

Tässä on vähän tietoa Vuottaalta päin tulevasta Vuotjoesta, on jossain vaiheessa nimi muuttunut Härkäjoeksi, milloin siitä ei ole tietoa?

Menneet muistot kultaa ajatukset sanotaan ehkä tämäkin. 21.08.06 reino (vanhoja kerraten, luettu huhtikuussa 2015 )

Härkäjoki

Sukukirja

Sukukirjaa vielä saatavana !!!!!!!!!

Ovatko kaikki sukulaisesi hankkineet jo suvun tietoteoksen tutkittavakseen? Kirjan hinta 30 €.

Sipin Sanomat
Julkaisija: Kivennavan Kirjavaisten sukuseura
Vastaava toimittaja: Pekka Kirjavainen
Haapasaarentie 8 B 88, 00960 HELSINKI
+358 50 365 1907

Päivitetty 8.9.2015