Kivennavan Kirjavaisten sukuseura

Sipin Sanomat 2014

Sisällysluettelo

Puheenjohtajan palsta
Sukutapaaminen Hauholla
Jäsenmaksu 2014
Kirja Jussi Kirjavaisesta
Pihlaisten oja
Sähköpostiosoitteet
Matkaterveiset aurinkoisesta Karjalasta
Kerran viell´
Kevään 2015 Karjalan matkat
Perinteiset Pihlaisten päivät
Kertooko Y-DNA Kirjavaisten kulkemiset?
Sipin poikalinjat nykypäivään
Oletko jo käynyt kurkkaamassa sukukirjablogia?

Sukukirjan jälkeen

Kivennavan Kirjavaisten sukuseuraa perutettaessa keskeinen päämäärä oli sukukirjan aikaansaaminen. Kaukainen esi-isä Sipi Kirjavainen määriteltiin kantaisäksi ja hänen jälkipolvistaan tahdottiin koota yksien kansin sisään edustava sukuteos. Kalevi Hyytiä löysi 600 vuotta vanhoista lähteistä Sipin ja viimein Sipille vaimon Seikan. Ilman Kalevin osaamista ja laajoja tietokantoja sukukirja ei olisi ollut mahdollinen.

Seuran jäsenten maltamattomana odottama sukukirja valmistui ja julkaistiin viime vuonna. Onko Kirjavaisten sukuseura nyt päässyt päämääräänsä? Mitä muuta seuralta voisi vielä odottaa?

Tosiasiassa seura on päässyt kirjan avulla eräällä tavalla lähtökuoppiinsa. Katsomme, että Sipi Kirjavaisen jälkeläiset ja heidän puolisonsa ovat oikeutettuja Kivennavan Kirjavaisten jäsenyyteen. Seuran jäsenistö koostuu kuitenkin hyvin luonnollisesti vain yhdestä sukuhaarasta. Kirja voi jatkossa auttaa meitä laajentamaan seuran jäsenkenttää myös muihin siinä esiteltyihin sukuhaaroihin.

Mikä olisi jatkossa seuratoiminnan sisältö ja päämäärä? Sama kuin ennenkin. Kirjavaisten kokoaminen yhteisiin tapaamisiin ja yhteydenpito sukutoiminnan merkeissä. Se on kuitenkin ollut Kivennavan Kirjavaisten toiminnassa oleellisinta.

Uusia mahdollisuuksia syntyi sukukirjan myötä myös taloudellisesti. Vielä ei seuramme ole päättänyt, miten näitä mahdollisuuksia hyödynnämme. Vaihtoehtoja on. Tuleeko sukukirjalle vielä jatkoa? Lähdemmekö geneettisen tutkimuksen avulla selvittämään eri Kirjavaissukujen yhteyksiä? Teemmekö sukujuhlista näyttävämpiä?

Hallitus päätti järjestää tämän vuoden sukutaapaamisen Kivennavan Kihujen yhteyteen. Onhan nyt eräänlainen välivuosi, mutta ensi vuoden sukukokouksessa sukuseuran toiminnan suuntaviivat kypsyvät varmasti päätösasteelle.

Pekka Kirjavainen
Sukuseuran hallituksen puheenjohtaja

Sukutapaaminen Hauholla Kivennavan Kihujen yhteydessä 26.7.2014

Sukutapaamisen paikka on Hauhon yhtenäiskoululla, Tanhuantie 2. Paikka sijaitsee Hauhon keskustasta noin 600 m Hämeenlinnan (hautausmaan) suuntaan.

Sukuseuralle on järjestetty oma kokoontumistila, mikä on käytössä koko päivän ajan.

Kahvit ja ruokailu on yhteinen Kihujen kanssa. Maksut suoritetaan ostosten yhteydessä.

Sukuseuran oma ohjelma on klo 13 alkaen. Ohjelmassa mm. puheenjohtajan puheenvuoro, tietoa DNA-tutkimuksesta ym. mielenkiintoista yhdessä tekemistä.

Sukukirja on myynnissä päivän aikana. Hinta 30 €/kpl jäsenmaksun suorittaneilta ja muilta 40 €/kpl.

Kihujen ohjelmassa:

10 – 11 Tulokahvit
11 – 13 Olavi Paavolainen ja siirtoväen ”kotouttaminen” ja kotiutuminen.
Kirjailijaprofessori Panu Rajala on lupautunut alustamaan Kivennavalta lähtöisin olevasta kirjailija Olavi Paavolaisesta.
13 – Kivennapaseuran ja muita kokouksia
18 – 19 Iltakirkko
Iltaohjelmaa

Kihut jatkuvat sunnuntaina (tarkempi ohjelma Kivennapa seuran sivuilta)

Vuoden 2014 jäsenmaksun suoritus

Edellinen vuosikokous päätti jäsenmaksun suuruudeksi 10€/vuosi aikuisjäseneltä ja alle 18 vuotiaan jäsenyys onkin ilmainen. Jäsenmaksu maksetaan Kivennavan Kirjavaisten Sukuseuran tilille, jonka tilinumero on 504104-225629 Osuuspankissa ( FI 62 5041 0420 0256 29 ) ja maksun eräpäivä on 20.07.2014, johon mennessä maksu tulisi tilille suorittaa.

Ilmoita maksun viestiosuudessa, keitä jäseniä maksu koskee ja heidän tarkka osoitteensa, tällöin voimme päivittää jäsenrekisterimme tiedot ajan tasalle.

Jos vuoden 2013 jäsenmaksu unohtui maksaa, voit hoitaa senkin (10€) samalla pankkiasioinnilla.

Toki voit maksaa jäsenmaksun myös paikan päällä sukutapaamisen yhteydessä.

Jos et ole vielä sukuseuramme jäsen, liittyä voit helposti suorittamalla em. jäsenmaksun ja antamalla tiedot itsestäsi viestiosuudessa tai ilmoittautumisesi yhteydessä tai sitten jollekin hallituksen jäsenelle.

Kirja Jussi Kirjavaisesta

Pirkanmaan sotilaspiirien perinneyhdistys julkaisi viime syksynä Pihlaisissa syntyneen Jussi Kirjavaisen elämänkertateoksen. Jussi kesti Valpon vainon nimisen kirjan on toimittanut Pekka Ruusukallio.

Kirjan nimi on viittaus Jussi Kirjavaisen osallisuuteen sodan jälkeisen asekätkentään. Asekätkentä oli sodan jälkeiseen miehitykseen varautumista ja se toimeenpantiin sodan kestäessä. Ensimmäisen kätkön paljastuessa liittoutuneiden valvontakomissio kiinnostui asiasta ja antoi tutkinnan Suomen valtiolliselle poliisille.

Asekätkentä oli sotatoimi, eikä sinänsä olisi pitänyt johtaa syytteisiin siihen osallistuneille. Kätköjä ryhdyttiin sodan jälkeen kaikessa hiljaisuudessa myös purkamaan, mutta oikeuskäsittelyssä lähdettiin aseellisesta salaliitosta, johon oli sekaantunut armeijan johtoa. Asekätkentään osallistuneita oli tuhansia ja Jussi Kirjavaisella oli tässä keskeisiä tehtävä Pirkanmaalla.

Pakoillessaan pidättäjiä Jussi oli kuitenkin täyttynyt tunnollisesti veroilmoituksensa.

Arvo ja ammatti: lainsuojaton
nykyinen asunto: tuntematon
postiosoite: tuntematon

Kohdassa lisätietoja verotusta varten Jussi oli kirjoittanut:

Olen 28 vuoden ajan isänmaalle tekemieni palvelusten takia tsekan takaa-ajama. Koska en nauti perustuslain kunniakansalaiselle kuuluvia työmahdollisuuksia, en katso olevani verovelvollinen. Ilmoituksen silti teen. Tampereella 23. tammikuuta 1946. Jussi Kirjavainen.

Elokuussa 1946 Jussi ilmoittautui pakolaiseksi Tukholmassa ja anoi oikeutta jäädä toistaiseksi asumaan Ruotsiin. Maanpakolaisuutta kesti vuoteen 1957.

Teoksen nimestä huolimatta tämä vaihe Jussi Kirjavaisen elämässä ei kuitenkaan ole keskeinen kirjan sisällössä. Kirjoittaja Pekka Ruusukallio on Jussi Kirjavaisen työtoverina Aamulehdessä keskittynyt kuvaamaan Jussin maanpakolaisvuosien jälkeistä uraa urheilutoimittajana, lehtipakinoitsijana ja tietokirjailijana. Myös Jussin lapsuudesta Pihlaisissa ja Terijoella on Ruuskallion kirjassa runsaasti tarinaa.

Sukukirjassamme Jussi Kirjavainen on tauluissa 831 ja 2211 Sipin jälkipolviesittelyssä.

Jussin isäpolvet asuivat Pihlaisten kylässä 1600-luvulta lähtien. Suoraa isäpolvea seuraamalla päästään Tuomas Heikinpoika Kirjavaiseen. Myös äitinsä puolelta Jussi oli Sipin jälkipolvea, sekä äidinisänsä että äidinäitinsä kautta. Jussin äidinäiti oli Pihlaisista kotoisin olleen Katri Kirjavaisen tytär ja sukujuuret johtavat 1600-luvun lopulla Pihlaisiin muuttaneen veljessarjan vanhimpaan Matti Heikinpoika Kirjavaiseen. Äidinisän kautta Jussin esivanhempi oli Juho Heikinpoika Kirjavainen. Juurien kiertyminen montaa reittiä Sipi Kirjavaiseen ei ollut tuossa kylässä harvinaista.

Jussi Kirjavaiselta on julkaisematon käsikirjoitus Kannaksen halki, joka kertoo hänen kokemuksiaan komppanianpäällikkönä jatkosodan hyökkäysvaiheessa.

Pekka Kirjavainen

Pihlaisten oja

Mistä alkaa Pihlaisten oja, Härkäjokeen kuitenkin loppuu

(ojasta on alku ja loppupäässä josta haarautuu monia erinimisiä ojia).

Alamattilasta kun lähdettiin Pihlaisten ojalle päin, äidin kotiin Lehtokylän koulupiiriin kuuluvaan, Heimalan kylään. Ensimmäisenä oli tuomi Tommilaisen rajalla. Tämä tuomi on kaatunut vuonna 2005, uusia vesoja oli kyllä kasvanut tilalle.

Ennen tuomea asemasodan aikaan 1942-44 meillä kasvoi perunaa ja tattaria pellossa ennen tuomea ja yläpuolella oli kolkka pelto jossa kasvoi kauraa ja ohraa, muistelen.

Tommilaisen taloryhmä oli sitten ja kujaset nousi samalla kohden kylän keskustaa kohden. Talvella kasautui paljon lunta tiensyvennykseen.

Hevosmies Antti asui sitten seuraavassa talossa, minä kävin heillä useasti kylässä. Heillä oli radio jota kävin kuuntelemassa, siitä on jäänyt mieleeni Tiltun kimitys, älkää suomen pojat lyökö päätänne karjalan mäntyyn.

Urheilukilpailujen selostuksiakin kuulin ensimmäisiä kertoja.

Seuraavana oli Salon Jussin talo, ja jossain mäellä oli Pollarin Vilho ja Lyyti, tästä eteenpäin taloista ei ole omaa muisti näkemystä, kuin mitä kuuli puhuttavan. Jostain näiltä kohdin mentiin poikien tekemälle korsulle? Siaitsiko korsu Tommilaisen maalla. Korsun tekijöitä olivat Tommilaisen Lauri, Kauko, Matin poika Pertti, Mikkeläisen Pentti, Kyllä vielä ehkä oli muitakin. Minäkin kävin siellä, muistelen että olisi ollut lepikossa.

Sitten saavuttiin mäennotkossa olevalle Pihlaistenojalle.

Vuonna 2005, kun kävin ensimmäisen kerran, sitten vuoden 1944 jälkeen majavat olivat padonneet puron niin, että vesi oli noussut noin puolitoista metriä korkealle. 2006 majavan pato oli purettu vesi laskenut entiselle tasolle ja puut kuolleet siltä osin missä vesi oli ollut.

Ennen oli alapuolella ollut pato, mylly ja pärehöylä olivat Jaarilan puolella. Mylly oli Seppästen mylly. Veljekset Juho ja Topias olivat rakentaneet sen yhdessä 1900 luvun alussa. Pihlaisten seppä oli tehnyt tarvittavat rautatyöt. Siinä oli kaksi kiviparia, toisella jauhettiin leipäviljaa ja toisella rehuviljaa, karjalle. Lisäksi sivussa olin pärehöylä jolla tehtiin päreitä.

Mylly sai voimansa pyörivästä rataspyörästä, johon padottu vesi putosi.

Padotetussa Myllylammikossa kävivät Pihlaistenkin lapset uimassa, muistelee Mikkeläisen Pentti. Samoin hän kävi enonsa kanssa ongella siellä lammikossa ja ojassa.

Myllyn kohdalta ojaa sanottiin Myllyojaksi?

Pihlaisten oja sai alkunsa Muolaan puolelta ”Kissanmäen lähde”, Hopiaojaa pitkin Myllyojaan, joka sai alkunsa Ukonsuolta, ja sen lähialueelta. Myllyoja laski sitten Pihlaisten ojaan. Sakari Mikkeläisen kulpastakin virtasi vettä Pihlaisten ojaan, samoin Suursuoltakin virtasi vesi Pihlaisten ojaan. Joku ojista tunnettiin Pahanojaksi?

Suursuo oli sikäli erikoinen että siitä virtasi vesi toiseenkin suuntaan. Toiseen suuntaan lähtevä oja oli nimeltään Pienristinoja.(Hiiren Kaukolta tähän vielä selvennys.)

Pienristinojan varrella Heinäsuon niityt ja oli siellä Maijaimäki, jossa oli isonvihan aikaiset, piilo pirtit sijainneet.

Suursuolta nostivat kyläläiset sammalia kuivikkeiksi ja ”rutamaata” pellon parantamaksi. Suursuo oli ilmeisesti kylän yhteinen. Mikkeläis Pentti kertoi, että oli enonsa Paavilaisen Johanneksen kanssa nostamassa suolta turvetta, heillä oli pieni latokin siellä. Johannes oli tehnyt semmoisen käsin väännettävän koneen, jolla turvetta sitten kuivana revittiin pieneksi. Muolaan puolella Suursuolla Jaarilassa nostivat samoin turvetta. Kerrotaan että kesällä nostivat turpeet kuivamaan, mitkä sitten talvella ajoivat pois. Sammal käytettiin lehmien alla kuivikkeina, kyllä lisäksi hakattiin hakoja. Meilläkin kun oli iso navetta, lanta levitettiin tasaisesti karjan alle. sehän alkoi hiljakseen palaa ja samalla piti ”läävän” lämpimänä. Lanta levitettiin silloin yleisesti navetassa melkein aina, joka talossa.

Vuonna 2006 kun nousin mäkeä ylös Jaarilaan päin, oli siellä iso haikaran pesä ja alapuolella aukio missä oli ilmeisesti ruokittu villisikoja, kun maissin jyviä oli heitelty maahan ja jäljet oli sen mukaiset.

Oli varmaan kevät kesää 1942 kun menimme äidin ja Raimon kanssa ensimmäistä kertaa äidin kotiin kävellen. Niinhän aina matka tehtiin, kyllä meillä pyöräkin oli, en kuitenkaan muista että se olisi ollut mukana. Enot kävivät meillä hevosella kylässä, taisivat auttaakin peltotöissä.

Matkanvarrella olevista taloista en muista paljokaan, ensimmäisenä taisi olla Närväsen talo, taisi olla kauppana, muistelen. Heistä puhuttiin paljon, sen muistan. Joku oli heidät tappanut talvella 1944 ja sitten laittanut talon palamaan.

Ensin epäiltiin desantteja, myöhemmin selvisi, että oli suomalainen sotilas.

Puhutaan että kenttäoikeus oli heti tuominnut ja tuomio oli heti pantu käytäntöön.

Oliko tämä ensimmäinen kyläreissu sitä en muista tarkasti, tienvarressa oli ruumis puoliksi haudattu. Pää, käsi ja jalka olivat maanpinnalla näkyvissä, olivat ihan mustat ja kärpäsiä täynnä. Siitä lapsena on jäänyt mieleeni, että ryssä on kaiken pahan lisäksi vielä musta.

Meiltä oli äidin kotiin 6 kilometriä. Kylät oli Jaarila, Lehtokylä. Heimala Sakkali ja Kallainen jotka olivat kylän paikan nimiä. Heimalassa oli 5 taloa Virolaisia, olivat kaikki sukulaisia keskenään. Oli siellä vielä muitakin taloja.

Kun saavuimme äidin syntymä kotiin, oli pihassa vain palanut iso mänty ja savupiiput jäljellä. Enohan sitten rakensi piipun ympärille talon, sen muistan, kun serkkuni Heikin kanssa leikkiessä juoksimme piipun ympäri.

Reino Kirjavainen

Sähköpostiosoitteet

Keräämme jäsenluetteloomme jäsentemme sähköpostiosoitteita. Mikäli saat Sipin Sanomat sähköpostiisi, osoitteesi on tiedossa. Jos Sipin Sanomat tulee postiluukustasi tai jaetaan postilaatikkoosi, sähköpostiosoitettasi ei ole jäsenluettelossa. Ilmoita myös muiden perheenjäsentesi osoitteet, mikäli ovat jäseniä. Samaan osoitteeseen jaetaan vain yksi lehti postin välityksellä. Sähköinen versio lähetetään kaikille sähköpostiosoitteen antaneille.

Sähköpostiosoitteet voitte lähettää:

Matkaterveiset aurinkoisesta Karjalasta

Yksi kevään kohokohdista, perinteinen Kivennavan matka, toteutettiin 16.-18.5.2014. Matkan johtajana toimi Pihlaisten kyläseuran puheenjohtaja Jorma Kirjavainen ja kuljettajana Karjalan tiet ja paikat tunteva liikennöitsijä Matti Mikkola Ypäjältä.

Matkalle oli ilmoittautunut 38 Karjalasta kiinnostunutta, ja kaikki olivat ajoissa lähtöpysäkeillään matkareitin varrella ajaessamme kohti Vaalimaata. Rajahovissa pysähtymisen jälkeen selvisimme tulleista ripeästi.

Viipurissa oli ensimmäinen tutustumiskohteemme; restauroitu, Alvar Aallon suunnittelema, Viipurin kaupunginkirjasto, joka on nyt kaunis ja valoisa. Ihastelimme Aallon tyylikästä muotoilua, jota oli nähtävissä kaikkialla kirjastossa. Kirjaston on todettu olevan nyt kauniimpi kuin se on koskaan ollutkaan.

Viipurista matkamme jatkui Kauko-Lempiälään, jonne jäi toistakymmentä matkalaista etsimään Pimiän suvun juuria ja ihastelemaan Suulajärven sineä Matti Pimiän johdolla.

Me muut lähdimme katsomaan Lintulan luostarin raunioille noussutta kirkkoa, jonka sisätiloja meille esitteli Äiti Maria. Kirkko on idyllinen ja kaunis marmorilattioineen ja ikoneineen. Kirkon piha-alue on vielä keskeneräinen, mutta työt ovat käynnissä, ja valmistuttuaan Lintula on jälleen loistossaan.

Seuraava kohteemme oli Jalkalan museoalue. Alueella sijaitsee vanha Parviaisen suvun omistama talo, jossa Lenin yöpyi 1917. Parviaisen perhe oli tarjonnut Leninille piilopaikan. Kommunistit rakensivat talon päälle massiivisen kattorakennelman.

Matkan jatkuessa pysähdyimme vielä Rajajoella ja Polviselän kylässä, jossa on Kukkosen suvun juuret. Aura Kukkonen iloitsi, että venäläinen datsa-asutus ei ole vielä vallannut aluetta, jossa sijaitsi aikanaan alakoulu. Ala-kouluun johtavaa porttia kutsuttiin Tattiportiksi sen erikoisen muodon vuoksi.

Oli tullut aika noutaa kaukolempiäläiset ja suunnata kohti majapaikkaamme Muolaan Kuusaalle, jossa söimme päivällisen ja vietimme hauskan illan laulun ja tanssin merkeissä.

Lauantaiaamuna aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Kivennavan Pihlaisten kylää, joka oli matkamme pääkohde. Matkan varrella pysähdyimme vielä Punnuksen-Korpiojan maastossa evakkoradan penkereellä, josta mukana olleista Aura Kukkonen ja Ritva Nurkka lähtivät 1939 evakkoon talvisodan jaloista.

Pihlaisissa saimme bussimme tutulle paikalle, ja seuraamme liittyi vielä Pietarista tullut Juhani Kirjavainen Hanna-tyttärensä kanssa. Pihlaisten paikat hyvin ennestään tuntevat lähtivät omatoimisesti juurilleen, mutta pääjoukko lähti kiertämään kylää Vierumäen polun kautta ensin Murtosenmäelle ja sieltä kohti Sätiojaa ja sen tuntumassa olevia tuttuja paikkoja ja kivijalkoja. Kirkkokivellekin löytyy aina joku kiipeäjä. Sätikankaan reunamilla sijainneen Annikki Jortikan ja Kyllikki Tanilan kodin pihapiirissä vietettiin suvun kesken liikuttavia hetkiä.

Pekkolanmäellä olemme aikaisempina vuosina nähneet villisian tekemiä jälkiä, mutta nyt Aura Kukkonen jälkipolvineen sai nähdä villisikoja silmästä silmään. Holttisen H-paalu seisoi jykevästi paikoillaan osoittamassa Väinö Holttisen perheen kodin paikkaa.

Nelituntisen kyläkierroksen päätteeksi ohjussiiloilla käynti on aina ihmeellinen kokemus ja kuvaamisen arvoinen paikka. Onnistuneen kyläkierroksen jälkeen oli vuorossa perinteiset kenttäkahvit ja yhteiskuvan ottaminen.

Pihlaisista matka jatkui Siiranmäelle, jossa matkanjohtajamme selvitti meille vuoden 1944 tapahtumia. Matka jatkui Kivennavan kirkonkylään, jossa ruostunut vesitorni törröttää kirkon paikalla ja ränsistyneen näköinen kulttuuritalo sankarihautausmaan päällä. Ikuisuuden porilla lauloimme perinteiseen tapaan laulun Karjalan kunnailla ja Karjalaisten laulun.

Kivennavan kirkonkylään on noussut kovalla vauhdilla uutta datsa-asutusta, ja myös kauppapalvelut uusine marketteineen ovat parantuneet. Teimme pienen pysähdyksen myös Kivennavan uuden hautausmaan muistomerkillä.

Oli tullut aika suunnata bussin nokka kohti Viipuria, toista majapaikkaamme hotelli Druzhbaa. Yhteisen illallisen jälkeen monella matkan rasitukset alkoivat jo pian painaa ja uni maittaa.

Kolmantena matkapäivänämme tutustuimme Viipurin vanhoihin suomalaisrakennuksiin sekä kävimme ihastelemassa Viipurin taidemuseota ja sen patsaiden reunustamaa kävelyreittiä maisemineen.

Vuorossa oli vielä kaksi sotakohdetta. Matkalla Ihantalaan saimme kuulla Jorma Kirjavaisen asiantuntevan selvityksen Tali-Ihantalan taisteluiden merkityksestä Suomen itsenäisenä säilymiselle vuonna 1944. Ihantalan muistomerkki ikuistui moneen kameraan. Myös Tienhaaran kasakkakivellä pysähdyimme. Kivi on muistomerkkinä alueella käydyistä taisteluista.

Vielä oli tuliaisostosten aika, ja pysähdyimme tunnin ajaksi Viipurin kauppahallin eteen. Luutia ja monenlaisia nyssäköitä lähti Suomeen muistoksi tästä onnistuneesta matkasta.

Tulleista selvisimme kohtuullisessa ajassa, ja Rajahovissa pidetyn ruokailutauon jälkeen matka jatkui kohti lähtöpysäkkejä. Suunnitellussa aikataulussa ja turvallisesti pääsimme kaikki kotiin. Monen mielessä oli jo uusi matka kohti Karjalaa keväällä 2015.

Teksti ja kuvat: Irma Vilkman

Kerran viell´

Kerran viell´ – näin Kyllikki-siskon kanssa päätimme – edelliseltä vuoden 2013 matkalta palattuamme. Tästä lupauksesta toisiamme vuoden aikana muistutimme.

Annikin johdolla kohti kotipihaa.

Nyt vuonna 2014 on päätöksemme toteutunut. Raskas oli Vierumäen polku tällä kertaa kulkea. Sauvat apunamme vaelsimme hitaasti – hikikarpaloita pyyhkien otsalta – huokaillen.

Kun tuo meille niin rakas Kukkulamäen hahmo viimein tavoitti katseemme – helpotuksen huokaus. Perillä ollaan. Sätikankaan reunamilta löytyi sopiva paikka kahvitteluhetkeen, seurusteluun ja maljan kohottamiselle kotiseudulle.

Omassa mielessäni jätin jäähyväiset kotipaikalle, Kukkulamäelle, Sätikankaalle. Hyvästi rakas Pihlaisten kylä. Tänne en enää koskaan palaa. Nuoremmalle sukupolvelle jätin toiveeni. Käykää sukumme juurilla – se on rikkautta.

Annikin ja Kyllikin haikea hetki kotipihan valkovuokkojen tervehtiessä heitä.

Sydämeeni jää ikuinen ikävä sinne, missä kerran kehdon sain.

Mänttä 20.5.2014

Annikki Jortikka

Annikin ja Kyllikin haikea hetki kotipihan valkovuokkojen tervehtiessä heitä.

Kanssani tätä haikeaa hetkeä Alatuvan pihapiirissä olivat viettämässä Kyllikki, Pekka, Jorma ja Juha-Pekka Tanila, Heikki Kirjavainen ja Pietarista tullut veljeni Juhani Kirjavainen tyttärensä Hanna Tiitolan kanssa.

Kuvat: Irma Vilkman, Jorma Tanila

Kevään 2015 Karjalan matkat

Perinteisellä vuoden 2014 Kivennavan matkalla oli nelisenkymmentä osallistujaa, ja osalla heistä on toivomuksena lähteä myös mahdolliselle kevään 2015 matkalle. Myös laajempi Karjalan kannaksen kiertomatka kohteineen sai laajaa kiinnostusta. Niinpä 2015 keväällä on mahdollista toteuttaa kaksi erillistä ja eriluonteista Karjalan matkaa, mikäli lähtijöitä on riittävästi.

Perinteinen matka Kivennavalle 14.5. – 16.5.2015 (3 pv)

Matkan keskeisin osio on kyläkävely suvun entisille kotipaikoille niin Pihlaisissa kuin Kauko-Lempiälässä. Kauko-Lempiälän kyläkävely (n. 3 h) menopäivänä ja Pihlaisten kyläkävely (n. 4h) seuraavana päivänä. Kauko-Lempiälän kyläkävelyn ajaksi muuta ohjelmaa toivomusten pohjalta.

Yöpyminen 14.5. Kuusaalla tai Terijoella ja 15.5. Viipurissa, joten lauantaiaamupäivän 16.5. Viipurissa voi viettää joko oman tai yhteisen ohjelman puitteissa.

Karjalan kannaksen kiertomatka ja Valamon luostarisaari 11.6.-14.6.2015 (4 pv)

Näe ja koe Karjalan kannas ja Laatokka kauneimmillaan, Kannaksen historian ja sotiemme merkittävimmät kohteet ja muistomerkit, vielä näkyvät suomalaisuuden jäljet ja tuhottu suomalaisuus, Neuvostokulttuurin aikaansaannokset ja sen rappio, nykyvenäläinen elämä kaupungeissa, entisissä suomalaisissa kirkonkylissä ja syrjäseuduilla, ja Laatokan pääset kokemaan kokopäivän vierailulla Valamon luostarisaarelle. Tätä kaikkea pääset kokemaan matkallamme: Viipuri-Terijoki-Kivennapa-Rautu-Käkisalmi-Valamo-Käkisalmi-Räisälä-Antrea–Tienhaara-Suomi. Yöpyminen 11.6.Viipurissa ja 12. ja 13.6. Käkisalmessa.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen

Jos matka/ matkat sinua kiinnostavat, niin lisätietoa niistä saat Jorma Kirjavaiselta, jolle myös matkalle lähdöstä ilmoittaudutaan. Yhteystiedot: Lastujärventie 4, 14200 Turenki, jorma.kirjavainen@gmail.com tai 050-4967510 varalla 050-5211626.

Matkapaikat varataan ilmoittautumisjärjestyksessä varausmaksun maksaville.

Jorma Kirjavainen, Pihlaisten Kyläseura, pj.

Perinteiset Pihlaisten päivät

Perinteiset Pihlaisten päivät pidetään Hauholla sunnuntaina 10.8.2014

Klo 10.00 Jumalanpalvelus Hauhon kirkossa

Klo 11.30 Kirkkokahvit seurakuntatalossa

Klo 12.00 Ohjelmaa seurakuntatalossa

Hiljentyminen
Hauhon seurakunnan tervehdys
Pihlaisten kyläseuran asiat
Terveiset Pihlaisista kuvin ja sanoin
”Kuvamuistoja Pihlaisista ja pihlaislaisista” –julkaisun esittely ja myynti
Vapaa sana, Karjalaisten laulu

Kertooko Y-DNA Kirjavaisten kulkemiset?

Mistä Kirjavaiset ovat lähtöisin? Mistä Sipin esipolvet ovat tulleet vanhaan Äyräpäähän, Uudellekirkolle? Mitä yhteyksiä on Kivennavan Kirjavaisilla muualla asuneisiin Kirjavaisiin?

Näitä kysymyksiä on nyt mahdollista selvittää. On itse asiassa aika helppoa ja nykyisin jo kohtalaisen edullistakin tehdä testejä omasta perimästään. Sopivasti eri henkilöiden perimää vertailemalla voidaan nähdä sukuyhteyksiä ajoilta, joihin kirjalliset lähteet eivät ulotu.

Isälinjatesti on näihin edellä esittämiini kysymyksiin käyttökelpoinen väline. Vertaamalla perimäaineksesta sitä osaa, joka periytyy vain miehille, siis isältä pojalle, nähdään periaatteessa isälinja aina geneettiseen Aatamiin asti.

Perimässä tapahtuu ajoittain mutaatioita, perimän muutoksia. Mutaatiotkin synnyttyään periytyvät aina jälkipolville. Niiden avulla eri näytteenantajia vertailemalla voidaan nähdä sukuyhteyksiä ja sijoittaa niitä keskenään järjestykseen.

Isälinjani on nyt testattu

Ostin Y-DNA67 testin. Isälinjatestin, jossa tutkitaan tunnetuilla geneettisillä ominaisuuksilla määriteltäviä kromosomin DNA:n segmenttejä 67 kohdasta perimää. Nyt pääsen vertaamaan perimääni niiden yli 4000 suomalaisen kanssa, jotka ovat ostaneet saman isälinjatestin samalta tutkimuslaitokselta.

Olen saanut tiedon kaikista niistä näytteenantajista, joiden perimässä on niin vähän poikkeamaa omaani, että he ovat melko lähellä isälinjassani. Ovat siis sukua Sipille. Ovat minun lisäkseni sukua kaikille muillekin Kivennavan Kirjavaisille.

Suoraa vastausta alussa olleisiin kysymyksiin ei valitettavasti vielä ole. Muita Kirjavaisten sukuja ei ole tutkittu. Osumat ovat vähäisiä ja geneettisesti melko kaukaisia. Tarvitaan lisää ja meidän kannaltamme oikeita näytteidenantajia. Tosin täytyy sanoa, että avasin nyt sellaisen oven, jossa tutkittavaa riittää siitäkin huolimatta, että vertailtava aineisto ei suuri ole. Jotain uutta siis tulee todennäköisesti vastaan vielä näidenkin ihmisten kanssa. Minulla on heidän sähköpostiosoitteensa ja käymme nyt vilkasta tietojen vaihtoa keskenämme.

Ensimmäiset huomiot ovat, että osumani keskittyvät Pohjanmaalle ja vähäisemmässä määrin Savoon. Osumia on huomattavan vähän kun vertailee määrää muiden saamiin tietoihin. Sipin esi-isät ovat ilmeisesti Karjalankannaksella käyneet läpi geneettisen pullonkaulan. Ehkä vain yksi henkilö on joskus jäänyt siirtämään perimäänsä isosta joukosta. Osumien geneettinen kaukaisuus kertoo, että läheltä ei ole tutkittu. Muita Kirjavaisia ei ole testattu.

Vasta ensimmäisiä tietoja

Mitä muuta tiedämme. Kannakselle syntyi nopeasti kehittyvä maatalouskulttuuri myöhäiskeskiajalla. Kaskeaminen vaati paljon tilaa. Karjalaiset siirtyivät vesireittiä ylävirtaan. Saimaan ympäristö oli pysähdyspaikkoja. Samaa klaania siirtyi edelleen uusille alueille ja Etelä-Pohjanmaa näyttää olleen yksi keskeinen asuinalue tässä porukassa, jonka kaukaista sukua olemme. Tosin sukulaisuus käsitteenä poikkeaa tässä nykymerkityksestä ja täytyy muistaa, että katsomme vain isälinjaa taaksepäin. Joka sekin voi aina olla toinen mitä kirkonkirjoihin on merkitty.

Muitakin vaihtoehtoja Kivennavan Kirjavaisten alkuperään voi vielä näiden tietojen pohjalta vielä ajatella, mutta kun testattuja kertyy enemmän niin vaihtoehdot vähenevät. Keskeinen auki oleva kysymys kuuluu onko Sipin suku Savosta vai onko suku eli geneettinen klaani alunperin Karjalasta, kulkeutunut Savoon ja siirtynyt taas paluumuuttajana Karjalaan?

Tieto kyllä täydentyy. Kirjavaisten sukuseurassa, mutta ei aivan minun lähisuvustani, kannattaa ottaa vertailunäyte. Sitten on nämä muut Kirjavaisten suvut, Muolaa, Suistamo, Pohjois-Karjala, Pohjanmaa... Heidän kiinnostumisensa asiaan tuo todennäköisesti tiedon näiden sukujen yhteyksistä. Kuinka kaukaa ajallisesti ja mistä päin Suomea yhteisen esi-isän voi olettaa asuneen.

Mikä tämä testi sitten on? Olen ottanut sen amerikkalaiselta tutkimuslaitokselta FamilyTreeDNA:sta. Rapakon takaa sen vuoksi, että suomalaiset tietosuojamääräykset estävät luomasta näytteidenantajien välille tehokasta vertailusysteemiä, jolla sukuyhteydet selviävät. FamilyTreeDNA hallitsee sukututkimukseen suuntautunutta perimänmäärittelyä 90%sti, joten vertailuaineistoa on kyllä jatkossakin tulossa. Tällä hetkellä Suomi DNA projektissa on yli 4000 ja nyt käynnistellään myös luovutetun Karjalan sukuihin keskittyvä Karjala DNA projektia. Karjalaisia sukuja on testattu vielä kovin vähän.>

Meidän kannaltamme oleellisinta olisi, että Muolaan, Suistamon, Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan Kirjavaiset saataisiin myös tähän mukaan. Myös joku varmistustesti Kivennavan Kirjavaisistakin auttaisi asiaa.

Pekka Kirjavainen

Sipin poikalinjat nykypäivään

Kivennavan Kirjavaisten vuonna 2013 ilmestyneessä sukukirjassa esitellään Sipi Kirjavaisen jälkipolvet. Kirjan tämä osio käsittää 3300 perhetaulua ja niissä 12013 henkilöä. Joiltain osin puutteita on viimeisimmissä sukupolvissa, eli vuoden 1900 jälkeen syntyneiden tiedoissa. Täydellisesti esitettynä Sipin jälkipolviaineisto olisi suurempi. Olemassa olevien tietojen pohjalta voisi tehdä oletuksen, että Sipin ja hänen vaimonsa Seikan geenejä on toistaiseksi periytynyt 25000-30000 henkilölle. Tämä luku kasvaa vuosittain noin sadalla uudella henkilöllä.

Sipin geeniperimää voi lähestyä suppeammankin, tarkastella hänen puhdasta poikalinjaa. Niitä henkilöitä, jotka ovat perineet vain miehille isältä tulevan Y-kromosomin perimäaineksen. Joka taas on saanut sen omalta isältään ja hän isältään…

Perimä on muuten kuin nopanheittoa isän ja äidin välillä. Lapsi on saanut kummaltakin vanhemmaltaan noin puolet perimästään ja täysin satunnaisesti mitä isältään mitä äidiltään. Mutta miessukukromosomi, eli Y-kromosomi periytyy vain isältä pojalle muuttumattomana, mitä nyt joku pieni mutaatio eli geneettinen poikkeama sattuu joskus syntymään sukupolvien välille.

Siksi on mielenkiintoista kaivaa rusinat pullasta, eli katsoa sukukirjasta tätä miessukupolvien juoksua. Olen keskittynyt vain siihen osaan miessukupolvista, jotka kirjan aineiston perusteella jatkuvat nykypäivään asti. Kuinka monesta nykyisin elävästä Sipin jälkeläisessä on Sipin Y-kromosomi periytyneenä lähes muuttumattomana? Näitä Sipin poikia näyttää olevan elossa kirjan tietojen pohjalta nyt 66 henkilöä ja koko lukumäärä jäänee alle sadan.

Geenit periytyvät laajasti. Meillä jokaisellahan on jo kymmenen sukupolvea taaksepäin katsottuna teoreettinen mahdollisuus saada geeniperimää yli tuhannelta esivanhemmalta. Mutta isältä pojalle jatkuvat mieslinjat sammuvat sukupolvien ketjussa varsin helposti.

Merkillepantavaa on myös Sipin sukukromosomin pysyminen tiukasti Kivennavan Pihlaisten kylässä sinne kerran asetuttuaan. Näemme vain Kivennavan Holttilaan asettuneen Juho Kirjavaisen (1640-1710) poikalinja jatkuvan Pihlaisten ulkopuolella. Muu osa poikalinjoista pysyy Pihlaisissa kokonaisuudessaan 1800-luvulle asti tai on sammunut sieltä pois muutettuaan.

Kivennavan Kirjavaisten sukukirjasta poimitut sukulinjoittain esitetyt nykypäivään johtavat Sipin poikalinjat päättyvät Hauholla syntyneeseen kahdennentoista sukupolven Pekka Antero Kirjavaiseen. Hän on tämän selvityksen kokoojan nimikaima. Minua viisi vuotta nuorempi, vaikka itse edustan Sipin kolmattatoista jälkipolvea.

Esitellyssä poikalinjoissa on varmasti jälkikasvua, joita sukukirjan sivuille ei ole painettu. En ole lähtenyt niitä tähänkään etsimään, se edellyttäisi tietenkin myös tietosuojan edellyttämää lupamenettelyä. Mutta ehkä Kirjavaisten sukukirjaan saadaan joskus vielä täydennysosa, joka tuo meille uutta tietoa Sipi ja Seikka Kirjavaisen jälkipolvista. Ehkä Sipin esipolvistakin on myös vielä saatavissa uutta tietoa, joko perinteisen tai geneettisen sukututkimuksen avulla. Sitä odotellessa.

Lisätietoja tässä esitellyistä henkilöistä löydät Kivennavan Kirjavaisten sukukirjasta, jota saa sukuseuran hallituksen jäseniltä. Heidän yhteystietonsa löydät Kirjavaisen verkkosivulta.

Pekka Kirjavainen / Kalevi Hyytiä, 5.6.2014

Oletko jo käynyt kurkkaamassa sukukirjablogia?

Sukukirjan lisälehdet: http://monivarinen.blogspot.fi/

Sipin Sanomat
Julkaisija: Kivennavan Kirjavaisten sukuseura
Vastaava toimittaja: Pekka Kirjavainen
Haapasaarentie 8 B 88, 00960 HELSINKI
+358 50 365 1907

Päivitetty 25.6.2014