Kivennavan Kirjavaisten sukuseura

• Ajankohtaista
• Seuran toiminta
• Hallitus
• Sukututkimus
• Julkaisut

Sipin Sanomat 2012

Sisällysluettelo

1. Suvun vanhin
2. Puheenjohtajan palsta
3. Jäsenmaksu 2012
4. Sukutapaamisen arpajaiset
5. Kevätpöllöilyä
6. Kuvakavalkadi 2011 sukukokouksesta

---

Suvun vanhin

Olen Olavi Kirjavainen, syntynyt vuonna 1924 Kivennavan pitäjän Pihlaisten kylässä. Asun nykyisin Vantaalla ja olen mukana Vantaan seudun Rintamaveteraanien toiminnassa.

Kivennavan Kirjavaisten sukukokouksessa 9. päivä heinäkuuta 2011 tulin yllätetyksi, kun kuulin nimeni mainittavan valittaessa suvun vanhinta jatkamaan Ilmari Kirjavaisen aloittamaa tehtävää. Edellisessä kokouksessa Lautsiassa vuonna 2010 jäivät mieleeni hänen painavat sanansa: ”Älkää nyt jättäkö työtä kesken”.

Sukuseuran tilaisuus Sappeessa viime vuonna oli hyvin hoidettu. Päivä oli meille onnistunut: luontopolku samoin kuin kyykkäkilpailu veivät kuntoilijat mukaan. Myös keskusteluryhmiä syntyi.

Nuoret ovat meille voimavara. He tulevat jatkamaan toimintaamme. Tässä me vanhimmat voimme heitä rohkaista ja kannustaa tulemaan mukaan. Sukuseuran hallitus on tämän huomioinut, tästä saimme näyttöä viime kesältä.

Odotellaan alkavaa sukukokousta ja kun kutsu käy, tulkaa mukaan!/

Olavi Kirjavainen

---

Vauvasta - Vaariin! Tervetuloa vuoden 2012 sukutapaamiseen Hauholle

Tämän vuoden Kivennavan Kirjavaiset sukutapaaminen – sukupäivät - pidetään perinteisesti Hauholla lauantaina 30. kesäkuuta vapaamuotoisen ohjelman ja vapaamuotoisen kokoontumisen merkeissä, eikä päiviin sisälly sääntöperusteista ohjelmaa. Päätimmehän viime vuoden sukukokouksessa, että sääntöperusteinen kokous järjestetään kahden vuoden välein eli seuraava sukukokous on siis vuonna 2013. Sen sijaan viime kesän järjestelyistä saamamme myönteisen palautteen siivittämänä, jossa erityisesti arvostettiin mahdollisuutta vapaaseen keskinäiseen seurusteluun ja kanssakäymiseen kesäisessä luonnon ympäristössä, pyrimme talkoohengessä tänäkin vuonna samantyyppisiin puitteisiin ja ohjelmaan. Koska näillä sivuilla on erillinen esittely päivän ohjelmasta, viittaan muilta osin tässä siihen.

Järjestelyjen vuoksi on toki tarpeen ilmoittautua sukupäiville, ja välttämätöntä, mikäli aiot nauttia ruokailupaketin palvelut tilaisuudessa. Ilmoittautumisen ohje ilmenee päivän ohjelmasta.

Sukupäivillä avataan myös ilmoittautuminen vuoden 2013 Karjalan kannaksen kotiseutumatkalle Kivennavalle ja Pihlaisiin. Matkasta lisää sukupäivillä. Mikäli riittävä määrä halukkaita lähtijöitä ilmoittautuu, matka toteutetaan, ja mikäli ilmenee lähtijöistä runsaudenpulaa, valinta tapahtuu ilmoittautumisen määräämässä järjestyksessä.

Vielä muistutan vuosittaisen jäsenmaksun maksamisesta, sillä vaikkakin talkoohenki on vahvasti tänäkin vuonna sukutapaamisen järjestelyissä mukana, tarvitaan myös jäsenmakujen rahallinen panos seuran toimintaan.

Vielä kerran! Tervetuloa kesäiseen sukutapaamiseen, nauttimaan kesäisestä päivästä keskikesän luonnossa, yhdessäolosta sekä niin menneiden kuin tulevienkin ”haastelusta”!

Jorma Kirjavainen

---

Vuoden 2012 jäsenmaksun suoritus

Vuosikokous päätti syksyllä jäsenmaksun suuruudeksi 10 € aikuisjäseneltä, alle 18 vuotiaan jäsenyys on ilmainen. Jäsenmaksu maksetaan pankkiin Kivennavan Kirjavaisten Sukuseuran tilille, joka tilinumero on 504104-225629 Hauhon Osuuspankissa ( FI 625041020025629 ) ja maksun eräpäivä on 26.5.2012, johon mennessä se tulisi suorittaa. Ilmoita maksun viestiosuudessa keitä jäsenmaksu koskee ja tarkka osoite, tällöin voimme päivittää jäsenrekisterin tiedot ajan tasalle.

Jos et ole vielä sukuseuramme jäsen, liittyä voit helposti suorittamalla jäsenmaksun ja kun olet täyttänyt sukutietolomakkeen, kirjoitat sen alareunaan vielä ”liityn jäseneksi”, sitten postitat ohjeen mukaisesti.

---

Sukutapaamisen arpajaiset

Sukutapaamisen yhteydessä on perinteisesti järjestetty arpajaiset, näin tehdään tänäkin vuonna. Arpajaisten järjestäjät toivovat erilaisia arpajaisvoittoja, jotka voi tuoda tullessaan sukutapaamiseen.

Yhteyttä voi tarvittaessa ottaa arpajaisten vastuujärjestäjään Irma Vilkmaniin puh 050-52111626

---

Sukuseuran standaareja on vielä muutama kappale myynnissä, samoin Pihlaisten kyläseuran standaareja. Niitä voi kysyä kokouspaikalla, tai etukäteen Antti Holttiselta puh. 050-5461678 tai

---

Kevätpöllöilyä

Kevätaurinko paistoi taivaan täydeltä, lämpömittari lähenteli kymmentä astetta ja lumi pihassa oli jo aivan soseella, upotti saapasta pohjaan asti. Vesisadetta oli kyllä lupailtu tulevaksi iltamyöhällä, mutta päätin kuitenkin lähteä mökille Sappeeseen, vähän saunapuita pienimään ja pinoamaan. Olisivat sitten kuivia parin vuoden päästä käytettäväksi.

Ehkä se oli kuitenkin asiallinen selitys tai riittävä syy itselle, ettei huono omatunto soimaisi ns. rokulipäivästä. Nimittäin oikea syy lähtööni oli aivan toinen. Tarkoitukseni oli iltahämärissä selvit-tää, kuuluisiko mökkimaisemissa viirupöllöjen huhuilua.

Vuosia sitten, ollessani jonkun verran toisella kymmenellä, uskalsin jo yksin viedä hevosemme perämetsän laitumelle. Ilo-Poika oli välillä vähän vaikea ohjastettava, mutta matka sujui kommel-luksitta ja hevosen päästin perähakaan. Syystä tai toisesta silmäni pysähtyivät mahtavan kuusen keskipaikkeille rakennettuun isoon risupesään ja uteliaisuuteni heti heräsi. Onko varis kotosalla, vai oravan pesäkö siellä, sehän pitää tarkistaa? Kun olin aikani heitellyt kepin pätkiä pesää kohti, eikä mitään liikettä näkynyt tai kuulunut, päätin kiivetä tarkistamaan asian.

Työlästä oli päästä tiheiden oksistojen välistä ylöspäin, taisi käsivarret aika naarmuilla olla, mutta pääni oli jo pesän korkeudella. Silloin rysähti ja kuului äkäinen sähähdys, suuri lintu syöksähti pesästä, raapaisi terävillä kynsillään lakin päästäni ja lensi lähipuuhun. Onneksi päässäni oli lippalakki, muuten kynnet olisivat saattaneet osua vaikka silmääni, nyt selvisin vain säikähdyksellä. Tulin kyllä kiireesti alas eikä lintu toistanut hyökkäystään. Huomasin että isoja lintuja olikin nyt kaksi paikalla ja ne rauhattomina lensivät pieniä pyrähdyksiä ja ääntelivät kähisevin haukahduksin. Olin tyhmyyksissäni työntänyt pääni viirupöllön pesään ja häirinnyt niiden rauhallista kotielämää. Pesässä oli todennäköisesti jo poikaset varttumassa, siinä kiireessä se jäi kuitenkin tarkistamatta.

Useana vuonna pöllöpariskunta asusteli samassa pesässä. Tämä muisto mielessäni oli siivittänyt ajatustani tämän illan pöllöretkestä. Lämmin päivä kääntyi jo iltaan, hämärä alkoi laskeutua. Lumi oli jo sulanut järven jäältä, kävelin ensin lähiniemeen ja sieltä mökkitietä hakkuuaukion reunaan. Tiellä oli jo hiekkamaa näkyvissä, askel oli hiljaisempi kuin karheassa metsälumessa. Ja silloin kuului karhean käheä puuskutus. Pysähdyin, kyllä, kyllä, se kuului taas aivan lähikuusikosta. Ääni oli pöllön, mutta ei kuitenkaan etsimäni ja toivomani viirupöllön huhuilua, vaan tämä puhkuja oli paljon pienempi suopöllö.

Viitisentoista minuuttia kuuntelin, lintu toisteli puuskutustaan tuon tuostakin. Pöllöä en pystynyt kuitenkaan näkemään hämärässä, sitten lintu kaikkosi länteen päin, ääni kuului enää vaimeana kauempaa. Pimeys oli laskeutunut, metsä huokui hiljaa, pöllöhetki oli ohitse, kylän suunnassa vain koira haukkui. Palattuani tarkistelin vielä äänikirjasta suopöllön ”laulun” ja varmistuin kuule-mastani. Uskon kuitenkin, että lintu oli muuttomatkalla ja satunnainen ohikulkija, sillä suopöllön vakinaisempi asuinalue löytyy Etelä-Pohjanmaan ja Metsä-Lapin avarilta aapasuoalueilta.

Viirupöllöstä en ole tehnyt havaintoja mökkimaisemissa viime vuosina. Olisiko rauhattomuus, metsien hakkuut ja lisääntynyt kaikenlainen pärinä ajanut tämän lajin kauemmas asutuksesta. Toisaalta pöllölinnut ovat hyvinkin sopeutuvaisia, sitähän osoittavat Helsingin keskustan huuhkajat.

En kyllä kovin aktiivisesti ole tarkkaillutkaan, mutta huhuilua en ole kuullut. Ravinnon saanti taitaa olla ratkaisevampi tekijä kantojen vaihteluun pöllöjenkin maailmassa.

Unta odotellessa muistui mieleeni toinenkin tapaaminen viirupöllön kanssa. Talvi oli tullut aikaisin joskus 90-luvun puolivälin tienoilla, Aulangon valaistu hiihtolatu oli jo joulukuun alussa saatu kuntoon. Illan suussa lähdin sinne sujuttelemaan ja hiihtolenkin aloitin ulkoilumajan parkki-paikalta. Alkupään verryttelyn jälkeen latu nousee pienelle mäkinyppylälle ja reipas lasku tuo aivan järven rantaa myöden seuraavan nousutöppäreen juurelle.

Juuri tässä alamäessä, vauhdikkaassa laskussa, polvet notkistettuina ja selkä kaarella ns. muna-asennossa viiletin alaspäin. Silloin tumma varjo, möhkäle, syöksyi ylitseni pipoa hipoen. Ilmavirran tuulahduksen tunsin naamallani, suuri lintu liihotti edessäni alas lähes ladun pintaan, sitten nousi ylös ja kääntyi kuusikon suojaan. Alkuhämmästyksestä toivuttuani tajusin, viirupöllöhän siinä.

Se oli havainnut tähystyspaikaltaan jonkin pikku jyrsijän latureitillä. Tuskinpa se minua tai piponi tupsua tavoitteli, kyllä sillä parempi saalis oli mielessä. Minä onneton satuin vain samalle reitille suksineni yhtä aikaa ja pilasin pöllön ilta -aterian. Myyrä kenties kerkisi piiloon koloonsa tai sitten lintu tajusi minut, häiriintyi ja saalistusisku tällä kertaa epäonnistui.

Pöllöretkeni kruunasi seuraava aamu, kun punatulkun kokoinen varpuspöllö vihelsi soidintaan sateisen harmaassa aamuhämärässä aivan mökin vieressä. Useimmiten tämän pikkupöllön olen tavannut lokakuun tietämissä, silloin se lentelee aamutuimaan niemen kuusistossa toistaen hätäistä vihellystään. Monesti olen matkimalla houkutellut sen lentämään lähipuuhun, jossa lintu sitten ihmettelee ja tähyilee etsien lajitoverinsa piilopaikkaa.

Joutsenparin yöllinen toitotus järven luodolla kertoi kevään saapumisesta, pariskunnan kevättanssin iloittelu järven jäällä jatkui, kun kurvasin autoni kylätielle.

Hämeenlinnassa 22.03.2012

Veikko Kirjavainen

---

Kuvakavalkadi 2011 sukukokouksesta

---

Sipin Sanomat
Julkaisija: Kivennavan Kirjavaisten sukuseura
Vastaava toimittaja: Veikko Kirjavainen
Rautatienkatu 4 C, 13210 Hämeenlinna
(03) 612 0349, 0400 769 749

Päivitetty 8.5.2011